Luukku 5

Kuuntelet jouluradion viidettä lähetystä!

Juontajana: Elliot Mason

---

*lähetys napsahtaa päälle ja ensin kuuluu hetki hiljaisuutta*

<Elliot> Öööh… hei kaikki ja… hyvää lounasta
<Elliot> Ja tervetuloa jälleen koulun jouluradion pariin
<Elliot> Minä olen Elliot Mason ja… olen täällä tänään yksin, sillä en saanut suostuteltua ketään seurakseni
<Elliot> …mikä summaa melko hyvin koko elämänikin *mutisee*
<Elliot> Joka tapauksessa… aiheenamme on tänään loppuvuoden uutuuskirjallisuus ja erityisesti tietysti joululahjapakettiin sopivat kirjat
<Elliot> Valitsin tähän jotain omia suosikkejani ja muutamia muitakin ilmeisen suosittuja kirjoja
<Elliot> Joten… eiköhän aloiteta

*vähän rasahduksia ja kolinaa*

<Elliot> Tuntuupa oudolta olla täällä yksin ja hoitaa itse kaikki puhuminen… *mutisee*
<Elliot> Mutta yrittäkää kestää
<Elliot> Tämä ei ole ihan parasta aluettani
<Elliot> …oikeastaan mikään ei ole

*hetken hiljaisuus*

<Elliot> …Jayn mielestä minun pitäisi lakata tekemästä näitä itseäni mollaavia vitsejä.
<Elliot> Mutta rehellisesti…
<Elliot> Tiedättekö sen tunteen, kun kirja on niin huono, että se alkaa olla oikeastaan hyvä?
<Elliot> Se on minun elämäni

*kolahdus*

<Elliot> Mutta… ensimmäiseen kirjaan
<Elliot> En valinnut tätä siksi, että se olisi ollut mitenkään erityinen suosikkini vaan siksi, että tämän kirjoittaja, Elizabeth Compton, on itse asiassa oman koulumme alumneja
<Elliot> Hän valmistui vuonna 2001 ja on selkeästi ottanut kirjaansa paljon vaikutteita omasta kouluajastaan täällä Tylypahkassa
<Elliot> Tämä kertoo ajasta joulutanssiaisten alla. Kirjan päähenkilöä Mariaa on pyytänyt tanssiaisiin kaksi eri poikaa ja hän pitää molemmista, eikä osaa päättää, kumman kanssa menisi

*pieni hiljaisuus*

<Elliot> …siinä on ongelma, jota minulla ei tule olemaan.
<Elliot> Joka tapauksessa, tämä on oikeastaan enemmän draamaa ja komediaa kuin romanssia, joten suosittelen tätä, vaikkei romantiikka niin kiinnostaisikaan
<Elliot> Tästä löytyi kaikkea lemmenjuomista ajankääntäjiin ja Marian paras ystävä – ja hieman vastentahtoinen rikoskumppani – Audrey on hulvaton
<Elliot> Tämä ei ole mitenkään erityisen syvällinen tarina, mutta minulla ainakin oli ihan hauskaa sitä lukiessa. Joten… suosittelen
<Elliot> Ai niin! Ai niin. Kirjan nimi siis on ”Tanssiaiskatastrofi”. Ja kirjoittaja on Elizabeth Compton.

*vaimeaa kolinaa ja tömähdyksiä*

<Elliot> Tämä seuraava on rikoskirjallisuuden ystäville
<Elliot> Se ei ole erityisen talvinen tai jouluinen, mutta ilmestyy joulukuun puolessavälissä, joten on pienempi riski, että kirjalahjan saaja olisi ehtinyt jo lukea sen
<Elliot> Minä sain tästä tämän etukäteiskappaleen jo jokin aika sitten, joten olen jo ehtinyt lukea sen ja se oli loistava
<Elliot> Tämä kertoo pienestä, Pohjois-Englantilaisesta velhokylästä, josta alkaa kadota nuoria miehiä – katoavat nuoret naiset onkin jo aika nähty juttu
<Elliot> Auroreina työskentelevä pariskunta Blade ja Maia lähetetään tutkimaan tapausta ja heidän sitä tutkiessaan ensimmäisenä kadonnut mies ilmestyykin takaisin yhtä yllättäen kuin katosikin – mutta hän ei pysty enää taikomaan
<Elliot> Hän ei myöskään tietenkään muista mitään katoamisestaan ja mysteeri vain syvenee
<Elliot> En voi oikeastaan paljastaa paljoa sen enempää ilman, että spoilaan liikaa, mutta suosittelen vahvasti
<Elliot> Tämä piti otteessaan ihan viimeisiin lukuihin saakka ja täytyy sanoa, että en kyllä arvannut loppuratkaisua
<Elliot> Kirjan kirjoittajan oma veli on itse asiassa surkki ja taikuuden menettämistä ja surkkien taikayhteisön suunnalta kokemaa syrjintää käsiteltiin tässä mielestäni todella hyvin
<Elliot> Tietysti on eri asia syntyä kokonaan ilman taikavoimia kuin menettää ne myöhemmin, mutta… minusta tämä oli ihan hyvää kritiikkiä siihen, miten suhtaudumme surkkeihinkin
<Elliot> Mutta se siitä varmaan, koska miun käskettiin pitää tämä epäpoliittisena…
<Elliot> Mikä minusta on vähän poliittista, mutta miten vain… *mutisee*
<Elliot> Mutta tämän kirjan nimi siis on ”Kadonnut taikuus” ja kirjoittaja on Gale Altham
<Elliot> Ja tämä ilmestyy 11. joulukuuta, joten… kannattaa käydä ostamassa

*hetken hiljaisuus*

<Elliot> …minulle ei maksettu tuosta. Voitte yhtä hyvin lainata kirjastostakin.
<Elliot> Mutta Althamilla on myös muita hyviä kirjoja, joten jos hän ei ole tuttu, niin kannattaa tutustua
<Elliot> Mitäs sitten… *tavaroiden siirtelyn ääniä*
<Elliot> Hmm… Ehkä otetaan tämä. Valitsin tähän yhden lastenkirjankin vaikka nuorempia sisaruksia tai serkkuja tai ties mitä varten
<Elliot> En oikeastaan lue kauheasti enää lastenkirjoja, kun oma pikkusiskonikin alkaa olla sellaisiin vähän vanha, mutta luin nyt tätä varten läpi muutaman syksyn uutuuden ja tämä erottautui minusta edukseen
<Elliot> Tämä kertoo siis kotitontusta, joka haluaisikin olla joulupukin tonttu ja sitten hänen matkastaan tätä haavetta kohti
<Elliot> …ilman mitään poliittista agendaa, tietysti
<Elliot> Tämän on kirjoittanut sekä kuvittanut Ainslee Myerscough, jonka käsialaa ovat myös sellaiset uudemmat klassikot kuin ”Loppumaton liemipata” ja ”Velho Viisaan kirjapuoti”
<Elliot> Todella kaunis kuvitus
<Elliot> Ja tämän kotitonttukirjan nimihän siis on ”Kotijoulutonttu”
<Elliot> Tämä on varmasti hyvä kirja luettavaksi perheen nuoremmille joulunpyhinä
<Elliot> Ei ehkä ihan kaikista nuorimmille, mutta-

*kuuluu äänekäs kolahdus*

<Elliot> …mikä se oli?
<Elliot> Kuulitteko sen?
<Elliot> …ai niin, ette voi vastata…
<Elliot> Pikkuhetki… minä menen katsomaan…

*tuolin jalkojen raahaamista lattiaa vasten ja askelia*

<Elliot> ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! *rääkyy*

*kolinaa ja todella kimeää kiljumista*

<Elliot> Mitä te teette täällä?! *ääni kuuluu jostain kauempaa*
<Elliot> Menkää POIS! *lisää kolinaa*
<Elliot> HUS!
<Elliot> Auuuuu!
<Elliot> Sinä PURIT minua!!
<Elliot> Lopettakaa!

*lisää kolinaa ja pauketta ja lähetys katkeaa*