Tervetuloa kuuntelemaan jouluradion 21. lähetystä!
Juontajina: Aurelia Jackson ja prof. Klaus Schneider
*lähetys napsahtaa käyntiin*
<Klaus> Oikein hauskaa joulunodotusta kaikille jouluradion kuuntelijoille *ei kuulosta yhtään innostuneelta*
<Klaus> Minä olen jästitiedon professori Klaus Schneider ja olen täällä täysin vasten tahtoani
<Klaus> Joten värväsin kanssakärsijän
<Aurelia> Ja toivottavasti suurin osa on jo unohtanut minut, mutta olen Aurelia Jackson… Jonka Klaus onnistui värväämään *innokkuus on ylitse pursuavaa*
<Aurelia> En ole vieläkään mikään jouluihminen
<Klaus> Minkä vuoksi kutsuinkin juuri sinut. Se tuntui huvittavimmalta
<Klaus> Joka tapauksessa…
<Klaus> Herrat Lewis ja Mason jättivät meille tänne ohjeet pelata jouluista… sananselityspeliä
<Klaus> Oletteko hyvä sananselityksessä, neiti Jackson?
<Klaus> Anteeksi, rouva Jackson
<Aurelia> …En ole rouva
<Klaus> Anteeksi. Olisit voinut hämätä minua
<Aurelia> Voin selittää sulle neidin ja rouvan eron
<Klaus> Ne eivät valitettavasti taida kuulua tämän kerran joulusanastoon
<Aurelia> Voi harmi
<Aurelia> No, aloitatko selittämisen?
<Klaus> Mielelläni
<Klaus> Tai en oikeasti mielelläni, mutta tahdon joskus poiskin täältä
<Klaus> Selitämme toisillemme siis vuorotellen sanoja, joiden ilmeisesti pitäisi liittyä jotenkin jouluun… Joten… tässä mennään
<Klaus> Mmmmh
<Klaus> Tämä on… kakku
<Klaus> Tavallaan. Tavallaan ei
<Aurelia> Tarkenna? *kuulostaa hämmentyneeltä*
<Klaus> No… Alkujaan se ei ollut kakku, mutta… nykyään se on
<Klaus> Tai vähintäänkin leivonnainen
<Klaus> …leipomus
<Aurelia> …jouluvanukas?
<Aurelia> Hedelmäkakku?
<Klaus> Ei
<Klaus> Aiemmin näitä poltettiin
<Aurelia> Häh *kuulostaa nyt erittäin hämmentyneeltä*
<Aurelia> Piparit vai?
<Klaus> Ei
<Klaus> …sinä olet tässä surkea, Aurelia
<Aurelia> Itse et osaa selittää
<Klaus> Tällaista voidaan tarjota jouluna jälkiruokana
<Klaus> Olen melko varma, että se on kakku
<Aurelia> Eli et edes tiedä onko se kakku?
<Klaus> No en ole ihan varma näistä teknisistä termeistä!
<Klaus> Se koristellaan yleensä näyttämään… puulta
<Aurelia> Jouluhalko!
<Klaus> No VIHDOIN!
<Aurelia> No olisit sanonut tuon puujutun aiemmin!
<Klaus> No sanoin, että niitä poltettiin!
<Klaus> Merlin… Olisin tarvinnut huikan ennen tänne tuloa *mutisee*
<Aurelia> …ai, et ole ottanut?
<Klaus> Toivottavasti olet parempi selittäjä kuin arvaaja
<Aurelia> Tää on helppo
<Aurelia> Tämän sä tiedät
<Aurelia> Se on se rehu
<Aurelia> Minkä alla pussataan
<Klaus> Minä en pussaile minkään rehujen alla
<Aurelia> No tämän rehun alla pussaat!
<Klaus> Kuulostaa uhkaukselta
<Klaus> Mutta koska en ole idiootti, olen melko varma, että puhut mistelistä
<Aurelia> Hyvä, tunnistit mistelin
<Aurelia> Sun vuoro
<Klaus> *huokaisee* Toivottavasti saan tällä kertaa jonkun helpon, jotta pystyt arvaamaan sen
<Aurelia> Selitystaidoista se riippuu
<Klaus> …voi Merlinin pöksyt
<Klaus> Tämä ei ole ihan ominta alaani
<Aurelia> …Eli ei ole ainakaan jouluviini tai viski tms
<Klaus> Olisipa
<Klaus> Mutta tällaista pidetään ilmeisesti hyvänä etenkin joulun aikaan
<Aurelia> …ahaa?
<Klaus> Jos vaikka… lahjoittaa hyväntekeväisyyteen
<Aurelia> Vuohi?
<Klaus> Pidä näppisi erossa vuohestani! Sitä ei lahjoiteta minnekään
<Klaus> Mutta tämä sana ei ole mikään konkreettinen, käsin kosketeltava asia
<Aurelia> Joku hyvä mieli?
<Aurelia> Auttaivaisuus?
<Aurelia> Anteliaisuus?
<Klaus> Anteliaisuus on oikein *kuulostaa yllättyneeltä*
<Klaus> Vau. Arvasit sen aika nopeasti
<Klaus> No, sinulla onkin kyllä ollut aina melko anteliaat kaula-au-
*hetken hiljaisuus*
<Klaus> Anteliaat… arvot, tarkoitin
<Aurelia> Just niin
<Aurelia> Ne tuo hyvää mieltä monelle
<Klaus> Sinun vuorosi
<Aurelia> Tämäkin on helppo
<Aurelia> Sellanen kiva asia, missä on monta erilaista hyvänmakuista asiaa
<Klaus> …tuliviski?
<Klaus> Munatoti?
<Aurelia> Ei kun sellanen makea
<Klaus> Punaviiniglögi?
<Aurelia> Ne on pieniä
<Klaus> Punaviiniglögishotti
<Aurelia> *hetken hiljaisuus* Ei
<Aurelia> Kun sellanen syötävä. Ei juotava
<Klaus> Hmmm… Nyt mennään ydinosaamisalueeni ulkopuolelle
<Aurelia> Mä ilahtuisin jos saisin tämmöisen. Ja rehtori Chino myös
<Klaus> …vuohi?
<Aurelia> …monta erilaista hyvänmakuista syötävää asiaa?
<Klaus> No… liha ja vuohenjuusto?
<Aurelia> Ei, makea!
<Aurelia> Klaus, pieniä makeita asioita. Erilaisia
<Klaus> Vuohenjuusto viikunahillolla?
<Aurelia> Minä tykkään, Chino tykkää
*pitkä hiljaisuus*
<Aurelia> Sokerinen!
<Klaus> Karkkitanko?
<Aurelia> No niin, nyt ollaan edes oikealla aihealueella
<Aurelia> Suussasulava ja… ruskea
<Aurelia> Voi olla myös valkoisia
<Aurelia> Yleensä täynnä jotain hyvää ja makeaa
<Klaus> Ah, suklaa! *kuulostaa voitonriemuiselta*
<Aurelia> Ei! Melkein
<Klaus> …mitä?
<Aurelia> Missä niitä suklaita on
<Aurelia> Sellanen pitkä sana
<Klaus> *kuulostaa hämmentyneeltä* ..no vissiin sinun ja rehtori Chinon vatsassa?
<Aurelia> Kerron joulupukille että olet taas tuhma
<Klaus> *nauraa* Hän tietää jo
<Aurelia> No aivan varmasti tietää
<Klaus> Suklaarasia?
<Aurelia> …melkein
*hetken hiljaisuus*
<Klaus> Joulusuklaarasia? *kuulostaa nyt jo melko kärsivältä*
<Aurelia> Yritä edes!
<Klaus> Minä yritän!
<Aurelia> Näitä on käsintehtyjä! Mietit vain hienomman sanan
<Klaus> Kallis joulusuklaarasia?
<Aurelia> No muistatko sellasen paperisilpun mitä voidaan heittää toisen päälle?
<Aurelia> Väännät sen siitä sanasta
*taas hetken hiljaisuus*
<Klaus> Konvehtirasia! *ilmoittaa lopulta voitonriemuisena*
<Aurelia> JOOO!!
<Klaus> Mikä ero edes on suklaarsialla ja konvehtirasialla?!
<Aurelia> En mä tiedä, mutta herrat Lewis ja Mason olisivat valittaneet jos olisin hyväksynyt sen
<Aurelia> Tosin… konvehti voi olla myös jotain muutakin kuin suklaata
<Klaus> Nyt menee jo hankalaksi
<Klaus> No niin, nyt lähtee minun viimeinen sanani, koska aikamme alkaa – luojan kiitos – loppua
<Aurelia> …sentään
<Klaus> Hmm… Kun on sitä… valkoista ainetta ulkona
<Klaus> Enkä puhu nyt kokaiinista
<Aurelia> *nauraa* …selvä
<Aurelia> Onko tää joku lumiukko vai?
<Klaus> Ei ihan
<Aurelia> Lumilinna?
<Klaus> Mutta kun tästä aineesta siis pyörittelee palloja
<Klaus> Ja kasaa ne
<Aurelia> Lumilyhty!
<Klaus> Kyllä!
<Aurelia> …pitääkö mun selittää vielä yksi sana? Vai voidaanko vain livistää?
<Klaus> Tiedät, että olen aina livistämisen kannalla
<Aurelia> Niin tiedän. Voidaan häipyä
<Klaus> Kuten varmastikin kuulitte, hyvät kuulijat, aikamme on valitettavasti tulossa päätökseen
<Klaus> Siis aikamme täällä studiossa, ei toivottavasti Maan päällä
<Klaus> Haluaako neiti Jackson lähettää oppilaille jotain jouluterveisiä vielä?
<Aurelia> *hetken hiljaisuus* No, hauskaa joulun odotusta kaikille, ja pitäkää huoli että professori Schneiderilla on oikein kiva ja työntäyteinen loppuvuosi
<Klaus> No mutta minähän olen aina täynnä töitä
<Klaus> Ihan kurkkuani myöten
<Aurelia> Tai sitten voitte olla oikein avuliaita ja kilttejä häntä kohtaan
<Klaus> Tai ette. Kuulostaa pelottavalta
<Aurelia> Ja mikään ei kelpaa *huokaus* Mutta, yrittäkää edes olla kiltisti
<Klaus> Hauskaa joulunodotusta ja… nähdään tunneilla. Halusitte tai ette
*lähetys päättyy ja radio hiljenee*
