Joulu on jo aivan nurkan takana! Tervetuloa seuraamaan jouluradion kolmanneksi viimeistä lähetystä!
Juontajina: Elliot Mason ja Jayden Lewis
Vieraana: prof. Archibald McGregor
*lähetys alkaa pienen napsahduksen kera*
<Jayden> Tervetuloa jälleen koulun jouluradioon! Minä olen Jayden Lewis..
<Elliot> Ja minä Elliot Mason
<Elliot> Ja tänään meillä on oikein… tunnettu vieras täällä mukanamme
<Jayden> Ja olemme oikein ONNEKKAITA, että olemme saaneet hänet tänne tänään.
<Jayden> Haluatko esitellä itsesi?
<Archibald> Tervehdys hyvä yleisö! *aloittaa innokkaasti* Mikäli kaikki teistä eivät minua tunne, olen taikuuden historian professori ja Rohkelikon tuvanjohtaja Archibald McGregor. Minut saatetaan tuntea myös ansioistani taikahistorian tutkijana tai maailmanmatkaajana ja seikkailijana.
<Jayden> Etenkin seikkailijana!
<Elliot> Tosiaan, ajattelimmekin, että teillä on varmasti paljon hienoja kertomuksia ja kokemuksia elämänne varrelta
<Jayden> Osuuko jotkut suurista seikkailuistanne jouluun?
<Archibald> No kyllähän niitäkin piisaa! Olen viettänyt mitä erikoisimpia jouluja
<Jayden> Oletko koskaan tavannut itse pukkia?
<Archibald> Vielä parempaa, olen itse toiminut joulupukkina! *vetää jo henkeä kertomuksen aloittamiseksi*
<Elliot> Oho! Sijaistanut häntä vai?
<Archibald> Taisi olla joulu 1961. Olimme matkatovereideni kanssa matkalla Venäjän halki, kun ikävä luutarikko keskeytti matkamme keskellä Siperiaa. Olimme jumissa vajaan viikon ja jouduimme viettämään joulummekin erämaassa. Mutta matkaseurueemme iloluontoisimpana jäsenenä keksin tietenkin tukalassakin tilanteessa hauskuttaa tovereitani ja revin puista hieman naavaa ja rakensin metsästä löytyneistä tarpeista näille kumppaneilleni kotikutoiset lahjat.
<Archibald> Kun ei pukki löydä eksyneitä matkalaisia, on itse ryhdyttävä pukiksi
<Jayden> Oho!
<Archibald> Naavaparta oli kylläkin kutiavaa sorttia
<Jayden> Oletko koskaan ajatellut hauskuuttaa meitä pukkina?!
<Archibald> Pöh! *tuhahtaa tympääntyneenä* Ei nykyisiinkään tehtäviin nähden saa tarpeeksi palkkaa ottaen huomioon oppilaiden rasavillin luonteen. Koulun johtokunnalle terveisiä, että voin alkaa pukiksi sitten, kun tuvanjohtajanpalkkiota on nostettu vähintään 20 prosenttia
<Jayden> Hei! Se olisi kunnia meille…
<Elliot> Ja teille!
<Archibald> *murjottaa ja mutisee* Ei kissakaan kiitoksella elä…
<Jayden> Mutta mieti nyt… tämän jälkeen et näe meitä enää IKINÄ! Kyllä kannattaisi pukkeilla.
<Elliot> No, ehkä professori on jo pukkeilunsa tehnyt
<Elliot> Vietettiinko teidän lapsuudessanne joulua, professori? Kävikö teillä joulupukki?
<Archibald> En muista, että meillä olisin kotona pukkia nähnyt, mutta kyllähän jouluna saattoi joku vaatimaton lahja löytyä. Keskeisintä oli kuitenkin perheen kanssa vietetty aika, niin kuin pitäisi olla nytkin. On se kumma, kun moderni joulu tuntuu pyörivän vain lahjojen ja materian ympärillä. Minun nuoruudessani tyydyttiin vähään, mutta nykynuoret haluavat aina uusimman luutamallin tai muodikkaimmat kaavut. Mihin onkaan maailma ja joulu menossa…
<Archibald> Eräänäkin jouluna sain vain pastilliaskin ja käytetyn käpylehmän, vai olikohan se leikkiauto…*
<Elliot> *meinaa revetä käytetyn käpylehmän kohdalla, mutta saa jotenkin naamioitua naurun yskähdykseksi*
<Jayden> Jos saisit viettää joulua nyt ihan miten tahansa…. mitä tekisit?
<Archibald> *pitää hetken miettimistauon* Ottaisin hillityn määrän vuosikertatuliviskiä, kävisin nojatuoliin takkatulen ääreen ja erästä hiljattain ilmestynyttä taikahistoriallista tutkimusta, jonka toivottavasti olisin saanut joululahjaksi
<Jayden> Siinäkö se?
<Archibald> No mitäpä minun jouluuni muuta kuuluisi? *kysyy hieman haikeana*
<Elliot> Kuulostaa kyllä ihan mukavalta
<Jayden> Pulasta pelastettavia neitoja?
<Archibald> Enköhän minä ole jo pelastanut ihan riittävän monta neitosta tässä elämäni aikana *toteaa hieman kipakasti* Voisi nuori polvi opetella neitojen pelastamisen taidon vähitellen
<Jayden> Onko sinulla hyviä vinkkejä siihen?! *kysyy innoissaan*
<Elliot> …Jay TODELLA tarvitsee jotain vinkkejä
<Archibald> No, ensinnäkin kaikissa neitojenpelastamisyrityksissä on pidettävä huolta siitä, että käyttäytymissäännöt ovat hallussa. Ei kukaan halua tulla kenenkään slangia heittävän lökäpöksyn pelastamaksi. Asiallinen pukeutuminen ja kielenkäyttö on kaiken A ja O.
<Jayden> Jahas. No, miten sinä muuttaisit pukeutumistani?
*pitkä hiljaisuus*
<Jayden> …Mitä?!?!
<Archibald> Ensinnäkin, päähine tulee aina riisua sisätiloissa. Tuon huppupaidan ja lökäpöksyt voisi heittää suoraan roskiin ja tilalle jokin asiallinen kauluspaita ja siistit housut *selittää kuin idiootille*
<Archibald> Itseasiassa, tuosta pukeutumisesta nipistän kyllä viisi pistettä Rohkelikolta!
<Elliot> Professori! *aloittaa järkyttyneenä* Tuo on….
<Archibald> Niin?
<Elliot> …asiallinen rangaistus Jayn pukeutumistyylistä *päättää lauseensa vähän lannistuneen kuuloisena*
<Jayden> ELLIOT?!!?!?
<Jayden> Sinä AINA kehut että olen komea!!
<Elliot> MITÄ?!
<Elliot> Minä en ole KOSKAAN sanonut sinua komeaksi!
<Archibald> Noin komea nuori mies voisikin pukeutua ulkonäkönsä mukaisesti
*hetken hiljaisuus*
<Jayden> Ai olenko komea?
<Archibald> No kyllähän te nyt hiuksillenne voisitte jotakin kenties tehdä *kuulostaa vähän tyytymättömältä*
<Jayden> Pitäisiköhän minun värjätä ne taas vaaleiksi
<Elliot> Meillä oli nyt aiheena joulu eivätkä sinun hiuksesi, Jay!
<Archibald> Eivät miehet värjää hiuksia! *huomauttaa kovaan ääneen*
<Archibald> Ja on se naisillekin kovin turhamaista
<Jayden> Höh! Miten niin, juurihan näille piti tehdä jotain!
<Archibald> Veden ja kamman kanssa siistille jakaukselle eikä mitään hullutuksia *ohjeistaa*
<Archibald> Voi tätä maailman menoa…
<Jayden> Onko sinulla jotain muita mukavia jouluisia tarinoita?
<Jayden> Neitojen pelastamisesta… Ranskasta…?
<Archibald> Kas, erään joulun taisin kyllä viettää Ranskassa
<Archibald> Tai se saattoikin olla vasta adventtiaikaa…
<Jayden> Mitä silloin tapahtui?
<Archibald> Olimme Ranskan Guayanan sademetsissä, joita alueen sisämaat ovat pullollaan. Matkatoverini joutui erään paikallisen alkuasukasheimon vangiksi ja heimon poppamies yritti tehdä hänestä jotain keitosta sairaissa kokeissaan. Ainut neito taisi olla poppamiehen vaimo, jonka vaatesangosta lainasin paikalliset vaatteet tämän ollessa joen varressa pesemässä pyykkiä
<Archibald> Ikävä kyllä en onnistunut jostain ihmeen syystä esittämään paikallista riittävän uskottavasti ja käsirysyhän siitä syntyi. Onneksi verrattomalla älylläni ja nuoruuden mittaamattomilla voimillani kellistin koko kylän miesväen. Naiset haukkoivat ihastuksissaan henkeään, kun kannoin köytetyn toverini turvaan
<Jayden> Onko Ranskassa sademetsiä?! *kuulostaa järkyttyneeltä*
<Jayden> Minä luulin että siellä olisi… kylmä
<Archibald> No tämä Guayana on toki merentakainen departementti, mutta Ranska kuin Ranska
<Archibald> Lämpimämpää joulunalusaikaa ei kyllä oikein voi Ranskassa viettää
<Jayden> Aina oppii jotain uutta!
<Archibald> Vaikka onhan heillä toki näitä muitakin merentakaisia alueita
<Jayden> Kellistitkö heimon nyrkeillä vai taikakeinoin?
<Archibald> Kyllähän siinä taisi joutua molempia käyttämään. Kerran Tansaniassa sen sijaan jouduin kamppailemaan nundua vastaan ilman nyrkkejäni tai taikakeinoja, sillä käteni olivat sidottuna ja taikasauvani anastettuna *mainitsee kuin ohimennen* Mutta se on kyllä aivan toinen tarina eikä liity jouluun laisinkaan
<Elliot> Oletteko harrastaneet mitään talviurheilulajeja, professori?
<Elliot> Näimme tässä aikoinaan taidonnäytteenne koulun mäenlaskupäivänä
<Archibald> No kyllähän vain! *kuulostaa ilahtuneelta* Itseasiassa Innsbruckin olympialaisissa vuonna 1964 olin testilaskijana hyppyri- ja laskettelumäissä. Vaarallista hommaa. Eräskin kollegani mursi touhussa 12 paria kylkiluita!
<Archibald> Vai olikohan se kaksi luuta…
<Elliot> Oho! Selvisittekö te ehjänä?
<Archibald> Toki. Eihän kaltaiseni virtuoosi toki vaikeissakaan olosuhteissa mene kaatumaan. Toistaitoisia ei pitäisi moiseen hommaan päästääkään…
<Elliot> Mmmh… Niinhän se varmaan on
<Jayden> Miten teidät valittiin siihen työhön?
<Archibald> Taitojeni perusteella tietysti, mutta satuin myös olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eräs itävaltalainen tuttavani oli siinä vähän niin kuin välikätenä. Minulla kun on laaja kansainvälinen ystävyysverkosto.
<Archibald> Vaikka ei ole kyllä hetkeen tullut pidettyä yhteyttä
<Jayden> Oho! Joudut varmaan kirjoittamaan paljon joulukortteja…
<Archibald> Vaimoni tapasi niitä kirjoittaa tuttavapiirille *toteaa haikeana* En ole itse siihen vielä oikein oppinut
<Jayden> Aivan… aivan…
<Jayden> Mutta nyt me pääsemmekin viimeiseen kysymykseen
<Jayden> Oletko valmis?
<Archibald> Mikäs viimeinen kysymys tuo oli olevinaan? Valmis mihin?
<Jayden> Viimeiseen kysymykseen!
<Archibald> Eli tuo oli toiseksi viimeinen kysymys? *kysyy hämmentyneenä*
<Archibald> Ei teistä nykynuorista ota mitään selvää! *kuulostaa turhautuneelta*
<Archibald> Minun nuoruudessani osattiin sentään laskea kahteen
*hetken hiljaisuus*
<Jayden> Mikä on sinun kaikkein mahtavin, kaikkein eeppisin joulumuistosi?!?
*pitkä hiljaisuus*
<Archibald> Olisikohan ollut joulun alla 1963, kun minut ja matkatoverini shanghaiattiin erääseen jäänmurtajaan Arkangelin satamassa. Olimme aluksella jumissa ilman taikasauvojamme ja alus oli matkalla pohjoisella jäämerellä, kun Norjan pohjoisrannikolla onnistuimme murtautumaan kapteenin hyttiin, johon tavaramme, taikasauvat mukaan luettuna, oli kerätty talteen
<Archibald> Sauvojemme avulla pääsimme lopulta karkuun. Olisimme voineet toki ilmiintyä ihmisten ilmoille, mutta meidän kanssamme laivalla oli myös muutama jästi, jonka otimme laivalta lähtiessämme mukaamme. Pohjanmeren jääpintaa pitkin taivaltaessamme ja palellessamme mietimme kyllä kerran jos toisenkin näiden jästien hylkäämistä, mutta sehän olisi ollut täysin hyveidemme vastaista toimintaa
<Archibald> No, olimme aivan jäässä ja nälkäisiä rannikon saavuttaessamme, mutta ihmisasutusta ei vieläkään näkynyt missään. Teimme nuotion ja kävimme siihen lämmittelemään, mutta yksi toisensa jälkeen menettivät heikossa kunnossa olevat jästit tajuntansa. Emme voineet heitä siihen jättää ja luulimme jo hetkemme tulleen…
<Jayden> *henkäisee jännityksestä*
<Archibald> Mutta sitten näimme, muutaman poron löntystävän kauempana. Saimme kaksi niistä helpohkosti kiinni ja ne olivat selvästi olleet ihmisten kanssa tekemissä aiemminkin, koska pian ne tulivat jo kanssamme vallan hyvin juttuun. Tiesimme kuitenkin, että porollakin lähimpään asutuskeskukseen saattaisi kestää liian kauan näiden jästitovereidemme kannalta
<Elliot> …söittekö ne?
<Archibald> Ehei, me vain muutamalla nopealla taialla varmistimme, että porot pystyivät lentämään. Yläilmoista katsellen oli helppo nähdä lähin kalastajakylä ja pääsimme sinne juurikin ajoissa
<Jayden> ..oikeasti?! *kuulostaa innostuneelta*
<Archibald> Ainoastaan yhdeltä jästiltä jouduttiin amputoimaan pari varvasta. Ja kaiken kukkuraksi kalastajakylän pienellä terveysasemalla saimme kuulla, että oli joulupäivä!
<Archibald> Jos Taikaministeriön taikaolentojen sääntö- ja valvontaosaston tai taikuuden sopimattoman käytön viraston virkamiehiä sattuu kuuntelemaan tätä lähetystä, niin lienee syytä huomauttaa, että tämä tarina on lentotaikojen osalta kuvitteellinen
<Jayden> Sinähän melkein olit oikea pukki! Kun lensit porolla ja kaikkea…
<Jayden> Se on kuulkaatte päätetty! Minusta tulee uusi professori McGregor, pelastan neitoja pulasta ja lennän poroilla!
<Archibald> Voisitte myös pukeutua ja käyttäytyä hieman siivommin *huomauttaa nuivasti*
<Jayden> ….katsotaan, uusi vuosi, uudet kujeet, eikö niin?
<Elliot> Minulla on koulupuku!
<Elliot> …jos teillä on sen kanssa jotain ongelmia, niin puhukaa rehtorille…
<Archibald> Teidän pukeutumisessanne ei ole mitään vikaa herra Mason. Voisitte opettaa hieman tätä toveriannekin
<Jayden> *hmph!*
<Jayden> Jokatapauksessa, lähetysaikamme on valitettavasti päättymässä.
<Archibald> Saanko vielä lähettää terveisiä?
<Jayden> Öööö… tottakai!
<Archibald> Haluaisin koulun johtokunnalle lähettää semmoisia terveisiä, että palkkapussiin voisi mieluusti kilahtaa muutama kaljuuna enemmän. Ja professori Schneiderille lähetän haasteen mäenlaskukilpaan
<Elliot> …toivottavasti professori Schneider ottaa haasteen vastaan
<Jayden> Kiitoksia vielä kerran, McGregor, että pääsit osallistumaan meidän jouluiseen haastatteluun, tämä oli suuri kunnia!
<Archibald> Kiitoksia myös haastattelijoille ja hyvää joulua kuuntelijoille! *toivottaa tyytyväisen kuuloisena*
<Elliot> Kiitokset haastattelusta
<Jayden> Ja…. nähkäämme jälleen myöhemmin!
*lähetys päättyy ja radio hiljenee*
