Tervetuloa Talviradion 23. ja toiseksi viimeiseen lähetykseen!
Juontajana: Henry Fitzgerald
Vieraana: Armstrong Jones
*lähetys käynnistyy vähän särähtäen*
<Henry> Hyvääääää huomenta, Tylypahka AM! Tai siis… lounasta. Koska tämä lähetetään lounasaikaan. Joka tapauksessa, tervetuloa Talviradion pariin! Minä olen Henry Fitzgerald ja seuranani on tänään…
<Armstrong> Armstrong Jones! *sanoo pirtsakasti*
<Henry> Jones, tiedätkö, mitä me teemme tänään?
<Armstrong> Kyllä! Puhumme perheeni jouluperinteistä!
<Henry> Kyllä! Ja kuka täällä koululla tuntee sinut parhaiten?
<Armstrong> Harriet?
<Henry> …ei. Mutta vähän huolestuttavaa, että tuo oli ensimmäinen vastauksesi
<Armstrong> Minä itse?
<Henry> Ei!
<Armstrong> Vivianna?
<Henry> Kyllä! Tyttöystäväsi Vivivanna ja paras ystäväsi Henry!
<Armstrong> ….aivan
<Henry> Niinpä me olemekin kirjoittaneet pienen tarinan perheesi jouluperinteistä
<Armstrong> …mitä?
<Henry> Toteutimme tämän yhteistyönä tällaisena… aukkotarinana. Minä kirjoitin tarinan ja Vivianna täydensi puuttuvat sanat
<Armstrong> Entäs sellonsoittoni?!
<Henry> Ei hätää, sellonsoittosikin mainitaan täällä! Kuten sanoin, tunnemme sinut parhaiten
*hetken hiljaisuus*
<Henry> Joten, saat lukea nyt tämän kertomuksen jouluperinteistäsi! *paperin rapinaa*
<Armstrong> *katsoo Henryä hiukan epäillen ja avaa pergamentin*
<Armstrong> *selvittää kurkkuaan* Minun jouluni *aloittaa lukemisen* Tämän kyllä pitäisi olla by Vivianna ja Henry *mutisee*
<Henry> Niin pitäisi, huomasin sen liian myöhään
<Armstrong> ..aivan
<Henry> Mutta emme suutu, vaikka otat tästä kaiken kunnian
<Armstrong> Aloitamme jouluun valmistautumisen tammikuussa, jolloin haemme joulukuusen. Valitsemme aina haisevimman ja värikkäimmän kuusen. Kun kuusi on valittu ja kaadettu, vaari kuljettaa sen kotiin ryömien. Me muut katselemme vierestä. Voi miten se näyttäkään loistavalta!
*hetken hiljaisuus*
<Armstrong> Tämä on aika loukkaavaa vaariani kohtaan
<Henry> Se kohta tuli Viviannalta. Voit syyttää häntä. Sitä paitsi, jos minä olisin vaari, niin olisin kyllä iloinen, jos olisin vielä siinä kunnossa, että voisin ryömiä kuuse kanssa kotin
<Armstrong> *jatkaa lukemista* Kun olemme saaneet jouluisen kuusen kotiin saakka, on aika aloittaa leipominen. Leivomme aina räiskyviä sacherkakkuja ja vellihousuisia korvapuusteja. *lopettaa lukemisen* Kotitontutkin on unohdettu.. *mutisee*
<Henry> Ehkä heillä on vapaapäivä
<Armstrong> No, ainakaan ette kuvitelleet että joku Harriet leipoisi meillä…
<Henry> Tämä on tositarina eikä mikään satu!
<Armstrong> *jatkaa taas lukemista*Ennen joulua kirjoitamme kaikki tietysti myös hassut kirjeet joulupukille. Minä olen ollut tänä vuonna todella pelkuri ja toivoin pukilta lahjapaperia ja käsilaukkua. Lisäksi toivoin Donald Trumpille alusasua. *ääni kohoaa järkytyksestä lauseen loppua kohti* Olen tietämätön jästijutuista MUTTA tiedän kuka Donald Trump on enkä todellakaan toivo hänelle yhtään mitään!
<Henry> Syytä Viviannaa
<Armstrong> …jos kaikesta pitää syyttää Viviannaa niin oletko sinä tehnyt mitään tämän eteen?
<Henry> Minä kirjoitin itse tarinan! Vivianna valitsi Donald Trumpin. Se olisi VOINUT olla vaikka isoäitisi. Tai Harriet *hetken hiljaisuus* …mikä ei olisi kyllä ollut ehkä ihan sopivaa
<Armstrong> Maineeni senkun kasv- *kuulostaa järkyttyneeltä* MIKSI HALUAISIN HARRIETILLE ALUSASUN?!
<Henry> …haluatko hänen olevan ilman alusvaatteita?
<Armstrong> *kahinaa ja kolahdus* En voi voittaa tässä keskustelussa, enhän?
<Henry> Et varmaan
<Armstrong> *jatkaa lukemista* Hän todella tarvitsisi sellaisen, vaikkei kehtaa itse pyytää sitä. Koristelemme joulukuusen 64 päivää ennen joulua. Minä en tosin saa enää osallistua siihen, koska vuonna 1995 minä riehuin kuusenkoristeet pilalle. Minusta se oli kaunista, mutta perheenjäsenteni mielestä se oli lähinnä fanaattista. Niinpä muiden koristellessa kuusta minä laulan. Sekin on ihan samettista. *jatkaa kuulostaen lannistuneelta*
<Henry> Haluatko antaa siitä näytteen?
<Armstrong> Laulamisesta?
<Henry> Niin
<Armstrong> En
<Henry> No, sitten voit jatkaa
<Armstrong> *jatkaa* Aattoiltana jätämme tietysti joulupukille pehmeää sushia. Varmistamme myös, että pukki varmasti mahtuu alas tuoksuvasta savupiipustamme, sillä eräänä musikaalisena jouluna hän jäi sinne jumiin ja löysimme hänet vasta syntymäpäivänäni.
*hetken tauko*
<Armstrong> …ilmankos pukki kiirehtii nopeasti matkoihinsa jos sille annetaan sushia
<Henry> Minä ajattelin, että sushi olisi sellainen… varakkaampien vaihtoehto kekseille
<Armstrong> Eli tämä on sinun käsialaasi?
<Henry> Ei, sushikin on Viviannan
<Armstrong> Meille jouluperinteet on tärkeitä, ei kai me nyt sushia pukille annettaisi…
<Henry> No, seuraavasta kappaleesta pidät varmasti!
<Armstrong> *jatkaa lukemista* Itse joulupäivänä menemme aamulla autolla kirkkoon kuuntelemaan suussa sulavaa joulujumalanpalvelusta. Perheeni pitää sitä hyvin raivoisasti. Sen jälkeen palaamme kotiin valmistautumaan tyylikkäälle joulupäivälliselle.
*pieni tauko*
<Armstrong> ….kuulostaa aika oikealta *jatkaa sitten lukemista* Päivällistä varten pukeudumme nunnakaapuihin ja tarjolla on aina ainakin suklaakonvehteja ja viskiä. Jälkiruoan aikana minä soitan seksikkäitä joulukappaleita sellollani. ANTEEKSI MITÄ?!?
<Henry> Sekin tuli Viviannalta. Haluatko nyt antaa näytteen?
<Armstrong> Sellosta?
<Henry> Niin!
<Armstrong> *kuulostaa ilahtuneelta* Kyllä!
<Henry> …voit kyllä pukeutua nunnakaapuunkin, mutta se ei näkyisi kuulijoille.
*tuolin liikuttelua ja muutama kolahdus*
<Henry> Mutta pelkkä sellokin käy! Olen odottanut niitä seksikkäitä joulukappaleita
*hetken hiljaisuuden jälkeen alkaa soida Jouluyö juhlayö sellosävelmänä… ja peräti kahteen kertaan, kunnes Henry keskeyttää*
<Henry> Oletko varma, että tämä on se seksikäs joulukappaleesi?
<Armstrong> Veikkaan että seksikäs oli Viviannan sana?
<Henry> Kyllä!
<Armstrong> Viviannasta tämä siis varmasti on seksikäs kappale jos hän tuollaisen sanan on valinnut
<Henry> Hmmm… ehkä sitten niin. Muista soitta sitä hänelle tänäkin vuonna
<Armstrong> Ajattelin kyllä, että soitan Viviannalle jouluna. Hän varmasti pitää siitä!
<Henry> Mmm-hmmm. Mutta! Joulutarinasi jatkuu vielä!
<Armstrong> *jatkaa lukemista* Illalla avaamme köyhän kuusen alla olevat pimeät lahjat. Toivon joka vuosi, etten saisi kyniä, mutta saan sellaisen joka vuosi.
<Armstrong> Tämä on totta. Harriet antaa minulle joka pirun vuosi kynän lahjaksi hänen suosikki suklakynäkaupasta
<Henry> No mutta eikö niille ole aina käyttöä?
<Armstrong> Ei sitten kun niitä on todella monta. …onneksi Harriet ei kuule tätä jaksoa
<Henry> …etkö koskaan hukkaa niitä?
<Armstrong> …en? Ne katoavat vain jos lainaan niitä sinulle
<Henry> *kuulostaa loukkaantuneelta* No, minusta ne katoavat tosi helposti
<Armstrong> Voin antaa oman joulukynäni tänä vuonna sinulle *lohduttaa*
<Henry> Hyvä idea
<Armstrong> *pergamentin rapinaa ja jatkaa lukemista* Itse annan perheelleni vain muhkeita lahjoja. Lahjojen avaamisen jälkeen kulutamme loppuillan keilaten.
<Armstrong> Vivianna saa ainakin muhkean lahjan *myhäilee tyytyväisenä* Mutta… miksi me keilaisimme? Kuuluuko sellainen jästijouluun?
<Henry> En tiedä. Ei minun perheessäni. Oletko koskaan keilannut?
<Armstrong> En. En ainakaan jouluna!
<Henry> Hmmm… Onko sinulla jotain lisättävää vielä jouluperinteistänne? Vai muistimmeko Viviannan kanssa kaiken?
<Armstrong> No, keilauksen sijaan juomme jotain lämmintä illasta… Harriet lukee kirjoja, minä treenaan ja vanhemmat juttelevat keskenään… Haluaakohan Vivianna keilata jouluna?
<Henry> *hetken hiljaisuus* Ah, varmasti haluaa!
<Armstrong> Hmm… pitänee löytää jostain keilailutarvikkeet..
<Henry> Tahdon kuulla sitten, miten se sujui. Harmi, etten pääse osallistumaan
<Armstrong> Sinun olisi pitänyt jäädä koululle!
<Henry> Hmmm… Mutta minulla on töitä
<Armstrong> No, ei kai auta *hetken hiljaisuus* Ainiin! Loppulause! *lukee sitten vielä viimeisen lauseen* Voi miten pitkä juhla joulu onkaan!
<Armstrong> …joulu on kyllä aika pitkä
<Henry> Minusta se on liian lyhyt. Tai ainakin joululoma on
<Armstrong> Loma on lyhyt ja joulu on pitkä
<Henry> *nauraa* Ehkä niin sitten
<Armstrong> No mutta… tässä oli ilmeisesti sitten minun jouluperinteeni
<Henry> Kiitos, että tulit kertomaan meille jouluperinteistäsi! Hyvää aatonodotusta kaikille! Tässähän ei olekaan sitten enää paljoa odoteltavaa
<Armstrong> ….ensi kerralla voidaan pusua sinun jouluperinteistä!
<Henry> No, niistä ei ole paljo puhuttavaa kyllä. Mutta kiitos kuuntelijoille ja kiitos sinulle, Jones ja.. huomiseen! Minä olin Henry Fitzgerald ja jos kaikki on hyvin, olen tällä hetkellä jo kotona viettämässä jouluperinteitäni!
<Armstrong> Ja minä olen Armstrong Jones, viettämässä täällä koululla joulua. Joten nähdään lähetyksen jälkeen
<Henry> Heiheeei!
*lähetys katkeaa*
