Koulun perinteistä päättäjäisjuhlaa vietettiin Suuressa Salissa 4. kesäkuuta 2016 (off-game 8.6.2016) hyvin perinteisin menoin. Ohjelmassa oli puheita, palkintojenjakoa, todistustenjako valmistuville oppilaille sekä tietysti juhla-ateria. Tästä artikkelista löytyvät tiedot tupamestaruudesta, valmistuneiden oppilaiden nimet sekä kaikki juhlassa pidetyt puheet. Loput palkinnot (joita oli paljon!) löytyvät omasta artikkelistaan täältä.

• Tupamestaruus 2016
• Valmistuneet oppilaat
• Prof. Vincent Coatesin puhe
• Oppilaskunnan puheenjohtajan puhe (Anthony Underwood, Luihuinen)
• Valmistuvan oppilaan puhe (Aimee Russell, Puuskupuh)
• Vastavalmistuneen oppilaan puhe (Jamie Wescott, Puuskupuh)

Tupamestaruus 2016

Lukuvuoden 2015-2016 tupamestaruuden voitti LUIHUINEN kunnioitettavilla 4466 pisteellä! Muidenkaan tupien sijoitukset eivät kuitenkaan olleet huonoja!

1. Luihuinen (4466 pistettä)
2. Korpinkynsi (3155 pistettä)
3. Rohkelikko (2566 pistettä)
4. Puuskupuh (1062 pistettä)

Valmistuneet oppilaat

Rohkelikon tuvasta neiti MADISON Samantha
Rohkelikon tuvasta herra MADISON Sebastian
Puuskupuhin tuvasta neiti MELENK Nemesis
Korpinkynnen tuvasta herra OCASSION Aaron
Puuskupuhin tuvasta neiti RUSSELL Aimee
Puuskupuhin tuvasta herra WESCOTT Jamie

Professori Vincent Coatesin puhe

Rakas koulun väki.

On taas tullut aika juhlistaa lukuvuoden päättymistä, joten lämpimästi tervetuloa teille kaikille tähän tilaisuuteen. Takanamme on antoisa ja tapahtumantäytteinen vuosi, ja haluankin kiittää teitä kaikkia siitä, että teitte tästä vuodesta niin onnistuneen.

Vuoden sisään on mahtunut kaikenlaista, kuten esimerkiksi Kolmivelhoturnajaiset, johon koulustamme osallistui kiitettävä määrä oppilaita. Kaikkien suoritukset olivat erinomaisia, ja olen ylpeä jokaikisestä teistä. Koulumme oppilaat voittivatkin kultaa ja hopeaa, mikä kruunasi kaiken.

Kevät on myös hyvästien aikaa, ja haikein mutta luottavaisin mielin eroamme valmistuvista oppilaistamme. Toivon, että teille valmistuville on näiden vuosien varrella kertynyt paljon lämpimiä muistoja koulustamme ja sen väestä, ja että päänne on täynnä tietoa ja kokemusta tulevaisuutta varten. Uskon ja toivon koko sydämestäni, että löydätte jokainen oman paikkanne maailmassa AM:in jälkeen, ja teette meidät ylpeiksi.

Meille kouluun syksyllä palaaville jää vastuu – ei, vaan ilo ja kunnia – pitää AM opinahjona, josta alumnimme voivat vuorostaan olla ylpeitä. Toivonkin, että tavatessamme taas ensi lukuvuonna muistatte nämä sanat, ja palaatte koulutöihin täynnä oppimisen intoa. Ja, varsinkin muutaman oppilaan tapauksessa, tätä vuotta siivommalla asenteella.

Kiitos siis vielä kerran teille kaikille, rakkaat ystävät, ja valmistuville roppakaupalla onnea tulevaisuuteen!

Oppilaskunnan puheenjohtajan Anthony Underwoodin puhe

Hyvää iltaa arvon rehtori, arvoisat kunniavieraat, hyvät professorit ja henkilökunnan edustajat.

Hyvää iltaa oppilastoverini.

Ja tärkeimpänä kaikista, hyvää iltaa vuoden 2016 valmistuva luokka.

Jälleen yksi lukuvuosi on tullut päätökseensä ja on aika siirtyä eteenpäin. Aika on armoton. Se ei kiirehdi, vaikka me olisimme kärsimättömiä eikä se pysähdy, vaikka me emme olisi vielä valmiita. Monet teistäkin ovat varmasti viime päivinä tunteneet niin. Jos kuitenkin jäisimme odottamaan päivää, jona olemme valmiita, saattaisimme joutua odottamaan varsin pitkään. Ehkä ihailtavimpia eivät olekaan he, jotka astuvat huomenna viimeistä kertaa ulos koulun ovista täysin valmiina tuleviin koitoksiin, vaan he, jotka tekevät sen, vaikka eivät tunnekaan olevansa siihen vielä valmiita. Vaatii äärimmäistä rohkeutta ottaa askel tuntemattomaan ja jättää taakseen vanha, tuttu ja turvallinen.

Älkää kuitenkaan pelätkö! Katsokaa ympärillenne. Ette ole yksin ettekä ole ensimmäisiä tai viimeisiä. Teitä ennen on valmistunut lukemattomia vuosikursseja. He ovat löytäneet paikkansa tässä maailmassa ja niin tulette löytämään tekin. Toiset nopeammin, ja toiset hitaammin. Tärkeintä ei kuitenkaan olekaan matka tai sen pituus vaan se, keneksi se teidät kasvattaa. Teidän matkanne on oikeasti vasta alkamassa. Luottakaa vaistoihinne ja toimikaa niin kuin näette oikeaksi älkääkä antako kenenkään muun kirjoittaa elämäänne puolestanne.

Kun lähdette täältä huomenna, me muut jäämme kaipaamaan teistä jokaista. Omalla vuosikurssillani on syksyn tullen suuret saappaat täytettävänään, sillä te olette jättäneet jälkenne moniin sydämiin. Osa aikoo ensi yön aikana jättää jälkensä varmasti myös fyysisesti koulun omaisuuteen, mutta professori Coates pyysi muistuttamaan, että vaikkei teiltä voi enää vähentää tupapisteitä, lasku seuraa perässä pöllöllä.

Valtavat onnittelut kaikille valmistuville, ja hyvää kesälomaa!

Kiitos!

Valmistuvan oppilaan puhe (Aimee Russell, Puuskupuh)

Tervehdys kaikille!

On suuri kunnia päästä pitämään puhe tässä hienossa juhlassa. Tuntuu uskomattomalta, että tämä päivä on tullut. Seitsemän vuoden aherrus palkitaan ja on tullut aika jättää hyvästit koululle ja jatkaa kohti uusia haasteita. Uskon, että puhun monen valmistuvan puolesta kun sanon, että tunteet ovat sekä haikeita, että innostuneita.

On valtavasti ihmisiä joita haluaisin kiittää. Ensimmäisenä tietysti ihanaa ja sydämellistä tuvanjohtajaamme Abigailia, joka on auttanut meitä tupalaisia niin monella tavalla näiden vuosien aikana! Kiitokset myös kaikille muille opettajille, jotka ovat meitä luotsanneet eteenpäin rautaisella ammattitaidolla. Kiitos henkilökunnan jäsenille, jotka ovat pitäneet käytännön asioista huolta. Kiitokset kaikille oppilaille, joihin minulla on ollut kunnia tutustua. Kiitokset omalle vuosikurssilleni, joka on täynnä ihan huipputyyppejä. On ollut etuoikeus viettää aikaa teidän kanssanne.

Lopuksi haluaisin antaa muutaman neuvon teille nuoremmille oppilaille. Kuten monet urheilijatkin haastatteluissa aina sanovat, muistakaa nauttia. Kouluvuodet menevät nopeasti ja niistä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Lisäksi muistakaa olla ystävällisiä toisillenne ja kohdella muita hyvin. Huomatkaa se, miten paljon hienoja ihmisiä teidän ympärillänne on. Pitäkää toistenne puolia ja auttakaa muita aina mahdollisuuden tullen. Ne ovat sellaisia asioita ja oppeja, jotka kantavat pitkälle kouluvuosien jälkeenkin. Ja muistakaa aina olla juuri sellaisia kuin oikeasti olette.

Oikein aurinkoista kesälomaa kaikille koululaisille ja jännittäviä uusia seikkailuja meille valmistuville.

Vastavalmistuneen oppilaan puhe (Jamie Wescott, Puuskupuh)

Hyvät professorit,
koulun henkilökunta,
oppilastoverit
ja ennen kaikkea
hyvät luokkatoverini

Saavuimme tähän saliin ensimmäistä kertaa noin seitsemän vuotta sitten – jotkut toisista kouluista siirtyneet tietysti hieman myöhemminkin – ja nyt on tullut aikamme lähteä. Miten ne vuodet, jotka ekaluokkalaisena häämöttivät niin loputtoman pitkinä edessäpäin, ovat yhtäkkiä sujahtaneet ohi kuin huomaamatta? Tämä todistus kädessänikin minun on edelleen vaikea uskoa, etten ole enää palaamassa tänne syksyllä. Minun on myös vaikea uskoa, että olen pitämässä päättäjäispuhetta. Olen siitä kuitenkin erittäin kiitollinen, sillä nyt kun katson teitä täältä päin… Toivon, että jokainen teistä voisi nähdä itsensä niin kuin minä näen teidät nyt. Te suorastaan säkenöitte, valmiina astumaan uusiin seikkailuihin. Kun minua pyydettiin pitämään tähän puhe, olin kuitenkin todella hermostunut. Mitä oikein sanoisin? Onko minulla mitään sanottavaa? Millä mielellä ja millä ajatuksin tahtoisin teistä jokaisen lähtevän pois tästä juhlasta, tästä koulusta? Ja sitten tiesin. Maailmassa on nimittäin oikeastaan vain kaksi asiaa, joilla on väliä.

Ensimmäinen niistä on ystävät. Ilman heitä elämä olisi vähän kuin mustavalkofilmi – siitä puuttuisivat värit. Tänään päättyy yksi luku elämämme kirjassa, ja olen onnellinen, että sain kirjoittaa sen juuri teidän kanssanne. Olin jästisyntyisenä koulun aloittaessani täysi ummikko niin monissa asioissa, mutta silti te otitte minut vastaan kaikella ystävällisyydellä. Siitä on seitsemän vuotta ja monet muut ensimmäisen luokan asiat ovat jo unohtuneet, mutta muistan edelleen osakseni saaman ystävällisyyden. Uskonkin, että kun joskus katsomme taaksepäin kouluvuosiimme, emme muista enää koearvosanoja emmekä sitä, että joku työnsi päämme vessanpönttöön – älkää olko huolissanne, olen jo antanut sen anteeksi – vaan muistamme ne ihmiset, jotka olivat täällä kanssamme. Toiset tulivat vuosien saatossa läheisemmiksi kuin toiset, mutta meistä jokainen on ollut tärkeä. Kouluaikana hankitut ystävyyssuhteet usein säilyvät halki elämän ja täällä ovatkin ne ihmiset, jotka tuntevat meidät kaikista parhaiten ja joiden kanssa ja myötävaikutuksella olemme kasvaneet niiksi ihmisiksi, joita nyt olemme. Älkää siis unohtako täällä solmimianne ystävyyksiä, kun kävelette ulos koulun ovista, vaan vaalikaa niitä silloinkin, kun solmitte uusia ystävyyksiä uusissa paikoissa.

Yksi ovi sulkeutuu tänään takanamme, mutta älkää katsoko taaksepäin kaiholla tai katumuksella. Katsokaa eteenpäin. Siellä avautui juuri niin monta ovea, ettei niitä voi edes laskea. Meillä on kaikki avaimet käsissämme ja uskon, että kuka tahansa meistä pystyy aivan mihin tahansa, kunhan löytyy tarpeeksi aikaa ja tahtoa. Toinen asia, josta tahdon puhua, onkin tieto siitä, että jokainen meistä pystyy ihan mihin tahansa. Ilman sitä elämä nimittäin todella on filmi, jota vain seurataan sivusta. Vaikka joskus tuntuu siltä, että ei osaa, ei pysty, ei ole tarpeeksi hyvä, totuus on se, että meistä jokainen osaa, pystyy ja on tarpeeksi hyvä. Se täytyy vain muistaa. Sieltä, missä on tahto, löytyy myös keino.

Professori Caine… olen hirveän pahoillani niistä kahdeksastatoista kattilasta, jotka näiden kuluneiden seitsemän vuoden aikana olen sulattanut, räjäyttänyt tai vain yksinkertaisesti onnistunut haihduttamaan ilmaan. Teidän lisäksenne varmaan moni muukin kanssani samoilla liemitunneilla ollut – pahoitteluni teille näin jälkikäteen – yllättyy, kun kerron, että pitelen tällä hetkellä käsissäni hyväksyttyä S.U.P.E.R. -arvosanaa taikaliemistä. Te kaikki tiedätte, että en ollut mikään luonnonlahjakkuus. Se ei ollut helppoa, se ei ollut nopeaa eikä se ollut yksinkertaista. Vielä kolme vuotta sitten olin varma, että se olisi täysin mahdotonta, enkä ollut ikinä nähnyt professori Cainea niin lähellä nauruun purskahtamista kuin silloin, kun ilmoitin V.I.P. -kokeiden jälkeen haluavani jatkaa taikaliemien opiskelua. En kuitenkaan välittänyt niistä äänistä pääni sisällä – ja osaksi myös ulkopuolella – jotka sanoivat, että en osaa. Että en pysty. Että se on mahdotonta. Ja katsokaa! Ne olivat väärässä! Niin ovat nekin äänet, jotka teille sanovat, ettette pysty. Te pystytte. Muistakaa se.

Lämpimääkin lämpimämmät onnittelut kaikille teille! Puhaltakoon elämässänne myötätuuli ja kulkekoon onni kanssanne minne ikinä menettekin. Hyvää iltaa ja hyvää kotimatkaa ja muistakaa, että te olette kaikki ihan hemmetin loistavia!