Luukku 22

Tämän luukun tarjoavat Samantha ja Sebastian Madison!

Samantha Madison | 7. luokka | Rohkelikko

Rohkelikon johtajatyttö ja Rohkelikon huispausjoukkueen jahtaaja sekä varakapteeni. Rento, mutta ajoittain myös hiukan temperamenttinen. Harrastaa kakoisveljensä Sebastianin tavoin surffausta ja on alunperin kotoisin Kaliforniasta.

Sebastian Madison | 7. luokka | Rohkelikko

Rohkelikon johtajapoika, joka harvemmin hoitaa johtajapojan hommiaan. On omistautunut auringolle ja surffaukselle.


Kysy Rohkelikon johtajaoppilailta

Tässä luukussa Rohkelikon johtajaoppilaat Samantha ”Sam” Madison ja Sebastian ”Sebu” Madison vastaavat koulun muiden oppilaiden lähettämiin kiperiin kysymyksiin ja omituisiin ongelmiin. He ovat saaneet laatikollisen kysymyksiä ja vastaavat niihin nyt vuorotellen ja antavat toivottavasti hyviä neuvoja kaikille apua tarvitseville!

Sebastian: Toivottavasti olet valmiina! *nostaa ensimmäisen lapun*

Minulla on joka vuosi kauhea ongelma keksiä jokin lahja isälleni eikä tämä vuosi ole poikkeus! Minulla ei ole mitään hajua, mitä 50-vuotias mies voisi haluta!

-Lahjaton

Samantha: Hmmm. Isät ovat kieltämättä vaikeita tapauksia… Riippuu myös varmaan paljon siitä, mistä isä sitten sattuu pitämään. Jos hän lukee, niin joku kirja voisi olla hyvä. Tai sitten lämpimät villasukat. Sukkia ei voi olla koskaan liikaa. Mitäköhän me annoimme isälle viime jouluna…Muistatko sinä, Sebastian?

Sebastian: Eikös viime vuonna ollut kaulahuivivuosi? Meidän isämme pitää asiallisista ja siisteistä vaatteista, muttei liiemmin pidä ostoksilla käymisestä, joten minusta olemme parina vuonna hankkineet hänelle asiallisia työvaatteita.

Samantha: Ai niin, totta. Niin olikin. Se oli ihan hyvä lahja. Kaulahuivit ja muut talvivaatteet ovat talvella ihan kivoja myös. Mutta okei Sebastian, oletko valmiina? Tässä tulee kysymys. *nostaa korista lapun, taittelee sen auki ja lukee ääneen*

Haluaisin mennä siskoni kanssa joulutanssiaisiin, mutta kaverini mielestä se on noloa. Pitäisikö minun kuunnella häntä vai mennä siskoni kanssa, kuten haluan?

-Siscon(ko?)

Sebastian: En näe mitään noloa siinä, että menisit siskosi kanssa tansseihin. Se on ennemminkin loistava idea. Mekin olemme tehneet niin, eikö vain Sam?

Samantha: Niin olemme… Mutta joo, näyttäähän se ehkä vähän siltä, ettei saanut ketään muuta paria, eikö näytäkin?

Sebastian: Eikä näytä! *mutisee ja nostaa seuraavan lapun*

Perheessäni on tapana, että jokainen perheenjäsen valmistaa jotain ruokaa joulupöytään. Olen kuitenkin SURKEA ruoanlaittaja ja ruokani epäonnistuvat vuodesta toiseen. Miten voisin keplotella itseni pois tästä vastuusta?

-Keitän teevedenkin pohjaan

Samantha: Minusta kuulostaa ehkä huonolta ajatukselta keplotella itsesi pois ruoanlaittovastuusta, koska se ei varmaan olisi omiaan… tai siis, se voisi aiheuttaa vain eripuraa muussa perheessä ja näyttää siltä, että yrität ihan vain laiskuuttasi luistaa yhteisestä vastuusta. Minä ehdottaisin, että puhuisit asiasta ja sen tuomasta stressistä perheellesi! Ehkä joku heistä vaikka tarjoutuisi auttamaan sinua ruokalajisi tekemisessä, sillä varmasti on koko perheen etu, että joulupöytään saadaan mahdollisimman paljon hyviä ruokia! Tai jos et tahdo apua perheeltäsi, niin kokeile vaikkapa jotakuta kaveriasi, joka on hyvä ruoanlaitossa! Voit varmasti oppia itsekin paremmaksi hyvällä ohjauksella!

Sebastian: Samin ehdotukset eivät ole huonoja. Jos haluat päästä vielä helpommalla, voit tietenkin hankkia valmiita ruokia! Etenkin, jos olet velhoperheestä, jästituotteiden hankkiminen on varma nakki! Voit vain väittää, että jästien ruuat maistuvat aina teolliselle.

Samantha: Ooo, se on itse asiassa ihan hyvä vinkki. En olisikaan keksinyt tuota itse. Mutta oletko valmis seuraavaan kysymykseen? *onkii jälleen uuden kysymyksen ja lukee sen ääneen*

Ihastukseni kirjoittaa rakkauskirjeitä muille tytöille! Mitä teen?

-Epätoivoinen

Sebastian: Tilanne on vaikea. Et voi kauheasti tehdä mitään asialle, vaikka kuinka haluaisit. Mielestäni tosin paljon pahempi juttu olisi, jos ihastuksesi kirjoittaisi rakkauskirjeitä muille tytöille sinun nimissäsi. Siinä ei ole mitään järkeä! Ja voin kertoa, että sitä tapahtuu. Ole tyytyväinen tuohon tilanteeseen.

Samantha: *katsoo Sebastiania hieman oudoksuen* Mmm-hmm… No et tosiaan mahda sille juuri mitään, sillä ihastuksesi toki saa kirjoittaa kirjeitä, kenelle tahtoo… Tosin ei tietenkään sinun nimissäsi! Ainoa, mitä voit tehdä, on kertoa ihastuksestasi hänelle ja katsoa, saatko vastakaikua vai et.

Sebastian: Tunteiden kertominen on tosin vaikea homma, mutta ehkä se auttaisi. *pohtii nostaessaan seuraavan kysymyksen*

Miksi joululoma on niin pitkä? En näe poikaystävääni melkein KUUKAUTEEN! Emme voi vieraillakaan toistemme luona. Mitä voisin tehdä, että kestän koko joululoman?

-Pakotettu kaukosuhteeseen

Samantha: No tämäkin on kieltämättä vaikea tilanne, mutta muista, että olet selvinnyt ennenkin ilman poikaystävääsi ja vaikka kuukausi varmasti tuntuukin pitkältä ajalta, selviätte siitä varmasti! Mieti, kuinka kivaa sitten on, kun tapaatte jälleen. Ja jos ette voi vierailla toistenne luona joululoman aikana, niin ehkäpä voitte edes lähettää kirjeitä.

Sebastian: Joo, kirjeiden lähettäminen on myös tosi romanttista! Se olisi varmasti molempien päivän kohokohta, kun saa toiselta rakkauskirjeen.

Samantha: Ja täältä tulee jälleen kysymys sinulle, Sebu. *nostaa lapun ja lukee sen ääneen*

Kouluni opettajat ovat epäreiluja eivätkä ymmärrä taidettakaan. Pojat tuntuvat saavan aina pahemmat rangaistukset kuin tytöt. Miten voisin tuodan tämän epäkohdan esille?

-Tasa-arvo kunniaan myös rangaistuksissa

Sebastian: Ymmärrän tämän huolen todella hyvin! Olen tullut siihen tulokseen, että koulun opettajat, jotka eivät ymmärrä taidetta ovat vanhoja käpyjä, jotka eivät anna mahdollisuutta modernille, upealle taiteelle! Suosittelen puhumaan asiasta rehtorille. Hän on ainoa, joka saattaisi onnistua asiaan puuttumisessa.

Samantha: …aivan… Ainakin siitä kannattaa ehkä puhua rehtorille, jos pojat oikeasti saavat aina pahemmat rangaistukset kuin tytöt.

Sebastian: Viimeisiä kysymyksiä viedään! *nostaa uuden lapun*

Minusta joulussa parasta on joulukuuset. Se ihana tuoksu on minulle se juttu, joka tuo joulun! Tänä vuonna perheeni kuitenkin ilmoitti minulle, että isosiskoni on tullut allergiseksi kuuselle ja meille otetaan jouluksi muovikuusi! Muovikuuset ovat kauheita eivätkä tuoksu ja jouluni on nyt pilalla!

-Hyvästi joulu

Samantha: No… Se on tietysti ikävää, mutta valitettavasti siskosi allergia kyllä varmaan ajaa ohi omasta joulukuusirakkaudestasi. Ehkäpä voisit ehdottaa, jos voisitte vaikkapa ottaa oikean joulukuusen pihalle tai parvekkeelle, jossa se ei aiheuttaisi siskollesi allergisia oireita, mutta jossa sinä voisit käydä sitä ihailemassa. Ehkä voit myös käydä joulunpyhinä vierailemassa vaikkapa jonkun kaverin tai sukulaisen luona, jolla on oikea joulukuusi!

Sebastian: Täytyyhän sitä ajatella siskon parasta, onhan joulu perhejuhla! Malta odottaa muutama vuosi, että saat oman kodin, sitten voit täyttää koko asunnon kuusilla!

Samantha: Ja sitten viimeiseen kysymykseesi, Sebastian. Oletko valmis? Täältä tulee… *nostaa taas lapun ja lukee sen ääneen, kurtistaen hiukan kulmiaan*

Luulen, että olen ehkä ihastunut parhaaseen kaveriini enkä tiedä mitä tehdä. Pitäisikö minun kertoa hänelle? Auta!

-Rakkaudenkipeä

Sebastian: *punastuu* Olen tosi huono suhdejutuissa! Sam, osaisitko sanoa tähän mitään.

Samantha: Ööööh… Tuota… *vilkuilee vuoroin Sebastiania ja vuoroin lappua* Vaikea kysymys… Kertomisessa tietysti on riskinä, että pilaat ystävyytenne lopullisesti, mutta toisaalta taas… et saa koskaan tietää, ellet kerro… Ehkä yksi keino olisi vaikka… ööö… odottaa ja vähän niin kuin vaivihkaa… tuota… kokeilla kepillä jäätä? Jos kaverisi ei osoita mitään… sellaista kiinnostusta sinua kohtaa, niin… voi olla parempi jättää kertomatta. Toisaalta… voi myös miettiä, pystyykö itse pysyttelemään jatkossa vain ystävinä vai et.

Sebastian: Mmmhmm. Näihin viisaisiin sanoihin voimme lopettaa palstamme! Kiitoksia seuraamisesta. Toivottavasti neuvomme auttoivat teitä!

Samantha: Hauskaa ja toivottavasti ongelmatonta joulua kaikille! *hymyilee ystävällisesti*