Luukku 7

Tämän luukun teille tarjoaa Luihulehden mysteeritoimittaja Aaron Dostilow.

Aaron Dostilow | Luihulehti

Aaron Dostilow on Luihulehden toimittaja, joka tuli tunnetuksi menneiden vuosien naispaneelista ja sittemmin kirjoittamistaan romanttisista jatkotarinoista. Tänä vuonna kuuluisa kuluneiden kliseiden mestari kaivoi viime vuoden romanttiselle tarinalle jatkon pöytälaatikkonsa syövereistä.

Dostilow’n joulujatkotarina

Hyvät lukijat, muistanette viime joulun romanttisen jatkotarinan. Joulun kunniaksi Alicen ja Valentinin tarina saa nyt jatkoa, sillä Luihulehden mysteeritoimittaja Aaron Dostilow on päättänyt kaivaa pöytälaatikostaan jatko-osan tästä jännittävästä näytelmästä.

(Miten niin kissa söi viime vuoden jatko-osan? Eihän Luihulehden toimituksessa ole kissoja, vaan kani! Papanapuhetta!)

Muistattehan, että tapahtumilla ei ole yhteyttä todellisuuteen, vaan jatkotarinan hahmot ovat yhtä sepitettyjä kuin itse joulupukki.

Toivottavasti ette usko joulupukkiin.


Syttyy kuin kaksi jouluhalkoa – jatko-osa

Dostilow’n jatkotarina kertoo kahdesta ystävyksestä, Valentin Rautatikusta ja Alice Alarisusta. He olivat tunteneet toisensa lapsuudesta saakka, ja pitivät toisiaan hyvinä ystävinä – tai ainakin Alice piti. Valentin oli kuitenkin huomannut elättelevänsä romanttisia tunteita Alicea kohtaan, vaikka Alice oli deittaillut Damian Tuokinkkua. Valentin ei tahtonut myöntää sitä, mutta hän oli mustasukkainen.

Edellisessä jaksossa tapahtunutta:

Alice Alarisu lähti Damian Tuokinkun kanssa treffeille, mutta Damian hylkäsi hänet julmasti toisen tytön takia. Valentin tapasi seuraavana päivänä kirjastossa Alicen, joka itkien kertoi dramaattisesti loppuneista treffeistään. Tarina jäi jännittävään kohtaan, jossa Valentin tahtoi kysyä Alicelta jotakin:

<Valentin> Tulisitko kanssani….? *kysyy lopulta vähän hengästyneen kuuloisena*
<Alice> *sydän hakkaa heti ihan liian kovaa*
<Alice> *pidättää hengitystään*
<Alice> *rakkaudentunnustus?*
<Alice> *rakkaudentunnustus?!*
<Alice> *typerä, vilkas mielikuvitus!*

<Valentin> *pidättää hengitystään*
<Valentin> Haluatko käydä… jossain….?
<Valentin> Muistan, että…… pidit tanssimisesta. *vastaa vaisusti ja vaihtaa painoa jalalta toiselle *
<Alice> *miten tanssiminen liittyy tähän?*
<Alice> …koska… pidin tanssimisesta…? *toistaa*
<Valentin> No…. ajattelin, että olisit ehkä halunnut…. tanssia…… *puna syvenee aavistuksen*
<Alice> Joten… ajattelit, että….?
<Valentin> ……
<Valentin>  Tulisitko kanssani tanssiaisiin? *kysyy lopulta vähän hengästyneen kuuloisena*
<Valentin>  Siis tanssiparina. *korjaa vähän*
<Alice> ……….ai
<Alice> ….en ole kyllä oikeastaan tanssinut koskaan kenenkään toisen pojankaan kanssa *punastuu vähän*
<Alice> En… Tiedän, ettei Damian ikinä… *aloittaa, muttei oikein haluaisi sitten jatkaakaan*
<Alice> Valentin….
<Alice> Minä…
<Valentin>  Haluatko…. haluatko tulla kanssani? *kysyy lopulta hoputtaakseen vähän Alicen päätöksentekoa*
<Alice> *pureskelee huultaan miettiessään, miten asettelisi sanansa*
<Alice> Sinähän tiesit, että olin hänen kanssaan silloin siellä……. ravintolassa *aloittaa lopulta*
<Valentin> *vilkaisee varkain Alicea, koska on melko varma, ettei Alice ole edes luovuttanut Damianin suhteen*
<Valentin> …joo.
<Alice> No… se ei…. se ei mennyt erityisen… hyvin… *puhuu aika hiljaa*
<Alice> Ja… tajusin, että… se ei… ei ehkä ollut ihan sitä, mitä…. mitä oikeasti haluan *yrittää tahdonvoimalla palauttaa kasvoilleen normaalin värin*
<Valentin> *vilkuilee aina välillä mielestään tosi huomaamattomasti Aliceen ja huomaa Alicen punastuneen*
<Valentin> ….mitä sinä sitten haluat? *kysyy varovasti, koska uskoo äänensä pettävän*
<Alice> En tiedä… *aloittaa, vaikka tietää kyllä aika hyvin*
<Alice> He…
<Alice> Tiedäthän…
<Alice> He ovat sellaisia ihmisiä, joiden… joiden rinnalla voi… NÄYTTÄÄ paremmalta…
<Alice> Mutta…. haluaisin ehkä… ehkä sitten jonkun, jonka rinnalla voisi… tuntea olonsa paremmaksi *ääni hiljenee lauseen loppua kohti aika pieneksi*
<Alice> *joutuu myös vastustamaan valtavaa halua pureskella kynsiään*
<Valentin> *sydän melkein jättää yhden lyönnin välistä*
<Alice> ….tanssisin kanssas… koska tahansa *katselee jonnekin muualle kuin Valentiniin*
<Alice> Kuka tahansa varmaan lähtisi kanssasi!
<Valentin> Sanot tuon vain….. koska olet…. *vilkaisee Alicea*
<Alice> …ja tämä ei ole vain minun…. kaverimielipiteeni
<Valentin> ….ei, ei kai
<Alice> *ojentaa tajuamattaan samalla kättään Valentinia kohti*
<Valentin>*katsoo Alicen kättä ja aivoissa raksuttaa*
<Valentin> ….
<Alice> Mennäänkö?
<Valentin> *ei jaksa ajatella, joten tarttuu Alicen käteen ja lähtee oville*
<Alice> *huomaa Valentinin katseen ja on juuri laskemassa kättään, kun Valentin tarttuukin siihen*
<Alice> *dokidoki*

Niinpä Alice Alarisu ja Valentin Rautatikku lähtivät läheiselle tanssilavalle tanssimaan, jottei Alicen olisi tarvinnut ajatella särkynyttä sydäntään. He löytävät lähistöltä tunnelmallisen tanssipaikan, ja Valentin johdattaa ystävänsä tanssilattialle.

<Valentin> ….saanko luvan? *kysyy ja kuuntelee sivukorvalla, ettei soimaan lähtevä kappale ole varmasti mikään humppalevy*
<Alice> *hymyilee kuitenkin vähän ja ojentaa hiukan kättään*
<Alice> …aina *vastaa hiljaa*
<Valentin> *hymyilee takaisin ja ottaa tanssiotteen (sen oikeaoppisen!)*
<Alice> *astuu lähemmäs Valentinia ja asettaa myös kätensä oikeille paikoilleen*
<Alice> *hymyilee vähän hermostuneesti Valentinille*
<Valentin> *kuuntelee sopivan aloituskohdan ja hakee haparoivat ensimmäiset tanssiaskeleet*
<Anthony> *lähtee seuraamaan, kun Valentin vie musiikin tahtiin*
<Valentin> *jonkin ajan päästä saa kiinni rytmistä ja pystyy keskittymään muuhunkin kuin askeliin*
<Valentin> *mikä on vähän ikävää, koska tajuaa keskittyä olemaan hermostunut*
<Alice> *katselee aluksi vähän jonnekin Valentinin ohi ja yrittää myös keskittyä itse tanssimiseen, mutta erehtyy sitten siirtämään katseensa Valentinin kasvoihin*
<Valentin> *väistää täpärästi Alicen jalat, kun huomaa tämän katsovan kohti*
<Valentin> *peikko tanssilattialla osa 2*
<Alice> *koettaa kovasti hymyillä nätisti
<Alice> *vaikka hermostuttaa*
<Alice> *on varmaan aika punainen*
<Valentin> *katselee Alicen ruskeita silmiä ja miettii, miten kevyesti Tuokinkku varmaan sanoisi kommenttinsa kauniista silmistä*
<Valentin> *avaa suunsa sanoakseen jotain aiheesta, kunnes tajuaa mitä on tekemässä ja punastuu*
<Alice> *huomaa sattumoisin, että Valentin oli sanomassa jotain, koska katsoo tätä*
<Valentin>*sulkee suunsa ja koska aihe jää kiusaamaan, näyttää lievästi harmistuneelta*
<Alice> …mitä?
<Valentin> *katsoo Alicea ja puna syvenee*
<Valentin> ….ei mitään.
<Alice> ….sinun pitäisi vain… sanoa, mitä haluat *sanoo lopulta hiljaa*
<Alice> *katsoo Valentinia*
<Valentin> *hakee oikeita sanoja*
<Valentin> Minä…. on vielä… en tiedä… on vielä asioita, joita haluaisin sanoa, mutta…. *puree huultaan*
<Alice> *hymyilee, mutta samalla silmistä putoaa myös pari kyyneltä poskille* …minäkin
<Alice> *yhdet sanat pyörivät vähän kielen päällä*
<Alice> Se oli tosi kivasti tehty, Valentin… pyytää minua. Ja… olen oikeasti otettu, että… että tekisit sen takiani. *hymyilee Valentinille, mutta ehkä vähän valjusti*
<Alice> *olen reilu kaveri enkä hyväksikäytä törkeästi tällaista tilaisuutta valheellisesti esittää parasta kaveriani poikaystävänäni*
<Alice> Mitä… mitä minä olen… sinulle? *ääni on tuskin kuiskausta kuuluvampi*
<Alice> *katsoo Valentinia yllättyneenä kysymyksestä*
<Alice> *samalla puna hiipii poskille, koska miettii, onko Valentin kenties tajunnut*
<Alice> *ja ennen kaikkea, miksi Valentin kysyy sitä NYT?!*
<Valentin> *hiljaisuus on aika tuskastuttavan pitkä*
<Alice> …mitä? *päätyy lopulta kysymään voittaakseen aikaa ja koska ei ole ihan varma, onko samalla sivulla Valentinin kanssa*
<Alice> …mitä sinä haluat olla? *kysyy lopulta vastakysymyksen*
<Valentin> …joku, johon luottaisit. *toteaa vaisusti*
<Alice> …miksi? *kysyy niin hiljaa, että se on jo melkein kuiskaus* Et edes erityisemmin pidä minusta
<Valentin> *katsoo Alicea hämmentyneenä*
<Valentin> Minä….. *aloittaa*
<Valentin> ….välitän sinusta. *mutisee lopulta hiljaa*
<Alice> *sydän hakkaa melko kovaa*
<Alice> *onko tämä… vitsi?*
<Alice> *vai treffikutsu……?*
<Alice> *mitä ihmettä?*


Tanssilattian valot himmenevät, ja tämänkertainen jatkotarina päättyy jännittävään cliffhangeriin! Päätyvätkö Valentin ja Alice viimein yhteen vai eivät? Sen saatte tietää (ehkä) jo seuraavassa jaksossa!

Aaron Dostilow toivoo kaikille erittäin lämmintä joulunodotusta. Älkää unohtako kantaa misteliä mukananne kaikkialle, sillä eihän sitä koskaan tiedä, missä käytävänkulmassa rakkaus tulee vastaan!

(Jos käytävällä tuleekin vastaan professori Zain, en ehkä suosittele viemään professoria joulun kunniaksi Matami Puddifootin kahvilaan.)