Tervetuloa Rohkuradion Jouluradion kolmannentoista lähetyksen pariin!
Tänään vieraana: Jeremiah Collins, Rohkelikko, 7. luokka
Juontajina: Elliot Mason ja Jayden Lewis
<Jayden> Tervetuloa Rohkuradion pariin! Minä olen Jayden Lewis..
<Elliot> Ja minä Elliot Mason
<Jayden> Ja meillä vieraana on….
<Jeremiah> Jerry Collins
<Jayden> Kerro itsestäsi muutama sananen
<Jeremiah> Olen Rohkelikossa vikaa vuotta ja pidän juoksemisesta, nukkumisesta ja loitsuista
<Jayden> Joten tämän päivän rohkuradio on ERITTÄIN rohkelikkotäytteinen!
<Jeremiah> *naurahdus*
<Jayden> Tosiaan… tänään meillä on vuorossa adjektiivitarina? Onko sen säännöt sinulle tutut, Jerry?
<Jeremiah> Joo, taitavat olla
<Jayden> Kuuntelijoille vielä tiedoksi! Pyydän vieraaltamme sekä Elliotilta adjektiiveja, jotka lisään tarinaan. Lopussa luen teille tarinan ääneen.
<Jayden> ..haluatteko sanoa vuorotellen vai omat sananne yhdessä läjässä?
<Jeremiah> Ihan sama
<Elliot> Vuorotellen
<Elliot> Ja toivottavasti se tarina on… sovelias radioon, Jay *kuulostaa hieman varautuneelta*
<Jayden> Tottakai se on! Se kertoo supersankareista jotka…. okei, ehkä en paljasta sen enempää! Alkakaa vuorotellen ladella adjektiiveja.
<Jeremiah> Mä voin alottaa. Väsynyt
<Elliot> Se oli supersankaritarina! Minä sanon…. juopunut
<Jeremiah> Rento
<Elliot> Limainen
<Jeremiah> Punainen
<Elliot> Karvainen
<Jeremiah> Inhottava
<Elliot> Hmmm… Suloinen
<Jeremiah> *paperin rapinaa* Ahkera
<Elliot> Ihana
<Jeremiah> Ruudullinen
<Elliot> Pilkullinen? Eikun ei. Se näyttäää tyhmältä heti ruudullisen perään… Iloinen?
<Jeremiah> Jouluinen
<Elliot> Ooo, tuo oli hyvä. Tosi… jouluinen
<Jayden> *naureskelee välillä kynän raapiessa paperia*
<Elliot> Kaunis
<Jeremiah> Ärsyyntynyt
<Elliot> Vanha
<Jeremiah> Kiinnostunut
<Elliot> Kiinnostava. Eikun siis… Odotas… Rikas
<Jeremiah> Tappava
<Elliot> Oho. Tässä tarinassahan voi vielä käydä huonosti
<Jayden> Eikä voi! Se ei sopisi lapsille
<Elliot> Onnekas?
<Jeremiah> Vilkkuva
<Elliot> Surullinen
<Jeremiah> Kyllästynyt
<Elliot> Säälittävä
<Jeremiah> Lapsellinen
<Elliot> Halpa
<Jeremiah> Virallinen
<Elliot> Kuollut
<Jeremiah> Antiikkinen
<Jayden> *räjähtää nauruun* Se oli hyvä
<Elliot> Kuulostaa pahalta. Helppo? Onko näitä vielä monta?
<Jayden> Muutama…
<Jeremiah> Erityinen
<Elliot> Mahtava
<Jeremiah> Rakastunut
<Jayden> Vielä kaksi…
<Elliot> *päästää pienen huokauksen* Suudeltava
<Jayden> Suudeltava? *toistaa epäluuloisena*
<Elliot> Öööö… siis…. Tuli vain… rakastuneesta mieleen
<Jayden> Okei… Mutta Jerry… sinulle vielä viimeinen!
<Elliot> *huokaisee tällä kertaa helpotuksesta*
<Jeremiah> Intohimoinen *naurahtaa*
<Jayden> Noh noh noh… siitä tuli hieno! Oletteko valmiita?
<Jeremiah> Jep
<Elliot> En usko, että olen ikinä valmis tälle tarinalle. Mutta antaa palaa
<Jayden> Tylypahka AM:issa oli väsynyt jouluaamu. Juopunut Chino ja rento Caine olivat päättäneet yhdessä pilata oppilaiden joulun! Erittäin limainen kalkkuna oli jätetty punaisten oppilaiden lounaslistalta pois! Mikä vääryys! Onneksi apuun lähti karvainen Aurelia ja inhottava Klaus!
<Elliot> *repeilee nauruun taustalla Jaydenin lukiessa kertomustaan* Karvainen Aurelia!
<Jayden> Huhu kertoi, että Chino & Caine olivat piilottaneet suloisen kalkkunan erittäin ahkeraan ja ihanaan tyrmään. Aurelia ja Klaus tarvitsivat paljon ruudullista rohkeutta, jotta pääsisivät sinne. He avasivat iloisen glögin, ottivat hörpyt ja lähtivät kohti jouluista tyrmää. Aurelia ja Klaus hiipivät kauniisti kunnes he kuulivat äänen. Ärsyyntynyt Coates oli tyrmän oven edessä kuorsaamassa vanhasti.
<Elliot> *hihittelee edelleen taustalla*
<Jayden> ”Hyss”, kuiskasi Aurelia kiinnostavasti. ”Se nukkuu.” Mutta Klaus ei siitä välittänyt. Klaus haistoi ilmaa. Kalkkuna tuoksui rikkaana ja tappavana ilmassa!
<Elliot> *repeää jälleen nauramaan* Tässä koulussa se saattaakin olla tappavaa!
<Jayden> ”Hoi, Coates!” Klaus huusi onnekkaana ja herätti Coatesin. Coates oli hyvin vilkkuva , kuten hän aina aamuisin tuppasi olemaan. Klaus taikoi surullisilla taidoillaan käytävän toiseen päähän kyllästyneen orkesterin. ”Luulen, että tuolla on…. lapsellisia luihuisia pitämässä konserttia! Hiljennä ne!” Halpa Coates nousi viralliselta tuoliltaan ja lähti meteliä päin! Nyt oli kuolleen Aurelian vuoro.
*lisää tyrskähtelyä taustalta*
<Jayden> Antiikkinen noita pinkaisi juoksuun, ohitti helpon tyrmän oven ja sai erityisen kalkkunan kainaloonsa. Mahtavasti hän kiisi takaisin Klausin luo ja tämä rakastunut kaksikko ryntäsi suureen saliin jakamaan suudeltavaa kalkkunaa kaikkien intohimoisten oppilaiden kanssa! Joulu oli pelastettu.
<Jeremiah> *nauraa aitoa naurua ja paljon*
<Elliot> *hekottaa tarinalle niin, ettei meinaa saada sanaa suustaan* Ra-rakastunut kaksikko! Suu-suuteleman kalk-kalkkunaa!
<Elliot> Meidän lähetysoikeutemme perutaan vielä tämän takia!
<Jayden> Te kyllä saitte hyviä adjektiiveja aikaiseksi!
<Elliot> No kieltämättä se oli aika onnistunut! …kunhan rehtori ei kuule.
<Jayden> Tuskin hän kuuntelee
<Elliot> Tuskin *myöntää* Mutta lähetysaikamme oli tällä erää tässä ja *repeää taas nauramaan* Me… me… *ei saa sanottua taaskaan mitään naurultaan*
<Jayden> Me julkaisemme tämän tarinan kirjana jouluksi! Muistaka ostaa!
<Elliot> Kii-kiitos Collinsille ja… minä olin… olin Elliot Mason ja…
<Jayden> Ja minä Jayden Lewis
<Elliot> Kiitos kuuntelusta ja… huomiseen!
*lähetys katkeaa*
