Tämän luukun tarjoaa Rohkelikon makoisin mieskarkki, Lucas Mac Fhionnlaigh!
Lucas Mac Fhionnlaigh | 6. luokka | Rohkelikko
Rohkelikon huispausjoukkueen etsijä ja kapteeni sekä Rohkelikon tuvan kruunaamaton jäynäkuningas. Keitetty monessa liemessä ja istunut varmaan enemmän jälki-istuntoja kuin koko muu tupa yhteensä. Tunnetaan myös Rohkureportaasin nykyisenä päätoimittajana, jolla on sana hallussa – paitsi silloin, kun ei ole. Helppo tunnista kirkuvanpunaisista hiuksista ja laiskasta olemuksesta. Suututtaa ihmisiä sivutyökseen.
Talvisia luutapelejä
Vaikka huispaus onkin varmasti täysin kiistatta kaikin puolin paras urheilulaji niin kesällä kuin talvella ja kaikkina väliaikoinakin, käytin ihan tämän kalenterin vuoksi muutaman hetken miettien joitakin muita mukavia ja talvisia luutapelejä. Tässä niistä parhaat ja tulkaa nykäisemään hihasta, jos tahdotte pelata! En kuitenkaan ota vastuuta mahdollisista loukkaantumisista.
Jääsieppi
Jääsieppiä varten tarvitaan lampi, järvi tai jokin muu jäätynyt vesialue (meret tosin saattavat olla liian isoja tähän tarkoitukseen). Tylypahka AM:ista sattumoisin löytyy juuri sopivan kokoinen järvi tähän peliin. Lisäksi tarvitaan sieppi, taikasauva ja luutia. Peliä pelataan siten, että jäähän tehdään ensin pieni reikä, josta sieppi saadaan jään alle ja reikä suljetaan. Tämän jälkeen pelaajat yrittävät napata siepin tekemällä sulatusloitsulla jäähän reiän kohtaan, jossa näkevät siepin. Jokainen pelaaja saa tehdä kerrallaan vain yhden reiän jäähän, joten ennen uuden tekemistä edellinen on suljettava jäädytysloitsulla Koska sieppi pyrkii luonnostaan pois vedestä, nousee se ylös vedestä heti sopivan reiän löydettyään ja tämän jälkeen sen voi napata. Luonnollisesti siepin napannut pelaaja voittaa. Peliä voi pelata myös ilman luutia, jolloin vaikeusaste nousee huomattavasti ja sieppi on napattava samantien, kun se nousee pois vedestä tai muuten se nousee liian korkealle. Jos peliä pelataan ilman luutia on myös hyvä varmistaa, että jää on tarpeeksi paksua. Toisaalta sen täytyy kuitenkin olla myös tarpeeksi ohutta, jotta siepin voi nähdä jään läpi. Tätä voi toki tehostaa loitsimalla siepin sopivalla loitsulla.
Kattolasku
Keksin tämän lajin jo vuosikausia sitten, mutta en ole itse asiassa kokeillut sitä vielä koululla. Uskon kuitenkin, että erityisesti koulurakennuksen monet tornit tarjoavat loistavan laskukokemuksen. Kattolaskuun ei tarvitakaan luudan lisäksi muuta kuin siis sopiva, luminen katto. Sopivia ovat kaikki alaspäin viettävät mallit eli esimerkiksi harjakatto, aumakatto pulpettikatto ja tornikatto. Mansardikatto voi toimia, mutta saattaa taitteen jälkeen viettää alaspäin liian jyrkästi, jolloin laskukokemus kärsii pahasti. Ehdottomasti parhaat vaihtoehdot lienevätkin harjakatto ja tornikatto, joista jälkimmäisiä löytyykin koululta vaikka millä mitalla. Katon reuna on myös syytä varmistaa ennen laskemista, sillä vääränlainen ränni voi sattua todella ikävästi arkaan paikkaan. Tähän lajiin pätevät sama turvallisuusohjeet kuin portaankaiteidenkin laskemiseen: katso ennen kuin kadut! Kattolasku itsessään on kuitenkin yksinkertaista: lennä vain katon huipulle luudallasi ja laske sitten alas pitäen luudasta kiinni molemmilla käsillä. Katon reunan tullessa vastaan laske reunan yli ja jäät roikkumaan luudasta molemmilla käsilläsi. Tämän jälkeen voit joko lentää takaisin katon huipulle ja laskea uudestaan tai sitten laskeutua turvallisesti maahan. Jos katto ei luista kovin hyvin, voit yrittää jäädyttää sen tai käyttää jotakin alustaa, kuten esimerkiksi pahvinpalasta tai Suuresta Salista nyysittyä hopeatarjotinta.
Luutahiihto
Monet ovat varmasti kokeilleet joskus tavallista hiihtämistä, mutta tämän lajin myötä porkat eli hiihtosauvat eli suksisauvat käyvät turhiksi. Ja mikä sen parempaa, koska juuri niillähän hiihdossa pitäisi tehdä sitä työtä. Luutavesihiihto on varmasti monille tuttu kesälaji ja tavallinen luutahiihto ei eroa siitä paljoa – veden sijaan alla onkin vain lumipeite. Luutahiihdossa sukset kiinnitetään siis jalkaan tavalliseen tapaan ja sitten otetaan luudasta poikittain kiinni molemmilla käsillä ja ohjataan luuta liikkeelle ja pidetään tarpeeksi matalalla korkeudella. Tämä voi vaatia jonkin verran harjoittelua, mutta jos hallitsee jo luutavesihiihdon, ei tavallisen luutahiihdon kanssa pitäisi olla mitään ongelmia. Päinvastoin, luutavesihiihdossa ei tarvitse huolehtia edes uppoamisesta, koska alla on koko ajan varma maa. Asennon luutahiihdossa tulisi luutavesihiihdon tapaan olla hieman takakeno, sillä se mahdollistaa paremman tasapainon ja ohjattavuuden. Etukeno asento altistaa töppäämisille sekä muille kaatumisille ja näyttääkin vielä kaiken lisäksi naurettavalta. Luutahiihto on loistava laji kaikille, jotka ovat liian laiskoja tai muuten kyllästyneitä tökkimään typerillä kepeillä itselleen vauhtia, mutta lajin todellinen vahvuus on tietenkin vauhdissa, joka sen myötä voidaan suksilla tasaisellakin maalla saavuttaa. Yrittäkääpä tökkiä itsenne suksisauvoilla samaan!
Curling
Olin uskomattoman hämmästynyt, kun kuulin, että jästeilläkin on luutapelejä ja vielä talvinen sellainen! Hieman tylsän pelistä toki tekee se, että luudilla ei lennetä vaan niitä käytetään ihan maan kamaralla. Ei kuitenkaan anneta sen nyt häiritä, sillä lajin on pakko olla loistava, onhan se ilmeisesti lähtöisin kuulemma Skotlannista, kuten kaikki muukin erinomaisen hyvä tässä maailmassa. En pelaisi curlingia ehkä Tulisalamalla tai edes millään keskinkertaisella kilpaluudalla, mutta uskon, että esimerkiksi koulun museopuhtolakaisut sopivat tähän peliin loistavasti. Peliä pelataan kahden noin 3-4 hengen joukkueen välillä jäällä 150 jalan pituisella ja noin 16 jalan levyisellä radalla. Radan molempiin päihin maalataan jäähän pesät, jotka muodostuvat 12, 8 ja 4 jalan levyisistä kehistä, hieman maalitaulun tapaan. Joukkueet liu’uttavat jäätä pitkin pesiin kiviä ja tavoitteena on saada oman joukkueen kivi lähimmäs pesän keskustaa. Ja mihin luutia sitten tarvitaan? Harjaamalla jäätä kiven edellä sen voi saada kuulemma liukumaan pidemmälle. Pelissä toki on paljon enemmänkin kaikenlaisia sääntöjä, mutta tämä oli vain nopea katsaus jästien harvinaiseen luutapeliin. Jästien peliksi curling kuulostaakin oikein mielenkiintoiselta ja tulen varmasti kokeilemaan tätä kiehtovaa lajia heti kun vain saan koulun puhtolakaisut käsiini ja joukkueen kasaan.
Lopuksi tahtoisin vielä esittää terveiset professori Vincent Coatesille hänen suuresti arvostamassaan runomuodossa:
Koulussa sääntöä oivaa on monta
Mutta niiden kaikkien valvominen toivotonta
Siksi esitänkin pyynnön kainon:
Lopettaisitko sen hauskanpitäjien vainon
Lumessa hauska on talvella telmiä
Älä musta sen vuoksi leimaa taas kelmiä
Jos jääsieppiä tahdomme pelata
Voisit vaan antaa asian olla ja relata
Curlingiin lainasin koulun luutia
Muttei siitä tarvitse antaa mitään huutia
Ei kattolaskukaan vaarallista ole
Jos vain on luudasta tarpeeksi pitävä ote
Eihän mulla vielä ole aikomusta delata
Joten voit rauhassa Päivän Profeettaas selata
P.S. Joululahjan jos tahdot antaa
Jälki-istuntolappuni pois vois kantaa
