Tämän päivän luukun tarjoaa Korpinkynnen Domenick Chesterfield!

Domenick Chesterfield | 5. luokka | Korpinkynsi

Domenick Chesterfield on Korpinkynnen söpö valokuvaaja. Kovin jouluhenkiseksi hän ei ehdi ryhtyä, sillä joululahjojen ja -toivotusten ylianalysoiminen on jotenkin paljon kehittävämpää, ajankohtaisempaa ja usein myös turmiollisempaa…

Kolme valokuvatyyppiä, joille sanoa joulun kunniaksi ’Ei!’

Joulua sanotaan valon juhlaksi, joskin usein ikävät asiat sattuvat värittämään sen pimeäksi. Jottei tänäkin vuonna sama kaava toistu, katsoin velvollisuudekseni koota joitain kiellettyjä valokuvatyyppiä yhteen. Uskon, että kun tällaisista valokuvista ja niiden otosta luovutaan, koko joulu saattaa vaikuttaa vähän valoisammalta. Toki ihmiset eivät vieläkään silloin osaa keskustella ja käyttäytyä oikein sekä olla loukkaamatta muita niin kuin mukamas ohimennen, mutta tuohon ongelmajyvään en edes tohdi pureutua nyt. Se on jo liian syvissä noissa pahoissa ihmisissä, enkä välitä siitä, jos heidän ihmissuhteet menevät jokea pitkin alas meren syvyyksiin. Mutta näille, joille on vielä toivoa ja jotka haluavat ikuistaa valokuvaan oman niin täydellisen joulunsa, voivat ehkä oppia jotain tulevista kohdista.

Potretit

Kaikki ovat kauniisti rivissä?

Ensinnäkin, jos haluat ottaa valokuvan. Älä painosta muita mukaan siihen. Voit hyvinkin ottaa kuvan jouluisesta olohuoneesta tai joulupöydästä ilman muuta perhettä ja läheisiä ja keitä ikinä siellä onkaan joulua viettämässä. Jotkut eivät ole kauhean varmoja ulkonäöstään, joten ei kannata painostaa siihen, että ’tule, tule, tule, kuvaan, kuvaan, kuvaan’. Valokuvan ei kuulu olla sellainen jäykkä asetelma. Harmi, kun niin moni uskoo johonkin jouluisen potretin voimaan. Se ei ole kovin vaikuttava, jos puolet siinä olijoista tuntee olevansa vain väärässä paikkaa väärään aikaan. Hyvä kuva on sellainen, jossa kaikki halukkaat ovat.

Tosin jotkut eivät vain halua heti myöntää halukkuutensa. Tällöin pitää osata maanitella ja puhua ja paljon, jotta toinen lopulta voisi antaa periksi ja tulla kuvaan, niin kuin on halunnutkin. Näin ei aina ole. Kannattaa kuitenkin miettiä ennen perhepotrettia heitä, jotka ovat sitä vastaan, ja heidän tuntemuksiaan. Haluavatko he oikeasti kuvaan, ja jos haluavat niin kieltäytyvätkö he kumminkin jostain henkilökohtaisesta syystä? Jos kaikki ihmiset osaisivat tajuta asian tämän puolen, elämä ja joulu olisi huomattavasti helpompaa. Kuitenkin suurin osa ihmisistä arvaa pakostakin väärin toisen tunteet, joten perhepotretti ehkei olekaan se paras idea, joka sinulla on koskaan ollut.

Kuusi -kuvat

Tällainen salakuva kuusesta on vielä ihan hyväksyttävä.

Jos haluat kuvan itsestäsi ja kuusesta, älä käytä heti ensimmäisenä jalustaa. Kysy, että haluaako joku ottaa kuvan. Tosin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että miten pyynnön esität. Toinen ei ihan varmaan seiso siinä valmiina odottamassa, että hänelle suodaan sellainenkin turhanpäiväinen tehtävä kuin sinun ja kuusen kuvaaminen. Hän kokee itsensä vielä hyväksikäytetyksi, jos et osaa esittää pyyntöä oikein.

Jos kuitenkin päätät ensiksi käyttää jalustinta, toinen kuvittelee, ettet luota häneen. Mikset sitten annan kameraa hänelle? Luuletko, että hän varastaa sen tai rikkoo sen? Vai kaikkein pahinta, luulet että hän on liian tyhmä ymmärtääkseen kyseisen kameran käytön perusteet? Eli jos haluat ottaa kuvan kuusesta ja itsestäsi niin mieti tarkkaan…

Tavallaan sitä säästyisi aika paljon turhalta stressiltä ja kiihtymykseltä, jos ei loppujen lopuksi oteta kuvaa joulupuusta. Eihän se kuva välitä joulun tunnelmaa yhtään eikä jälkeenpäin lämmitä mieltä? Vai olenko väärässä? Ehkei vain kannata ottaa kuusesta kuvaa.

Tilannekuvat

Ah, tämä heilahduksen aste.

Joskus tilannekuvat saattavat vaikuttaa hyvältäkin vaihtoehdolta, mutta sitä ne eivät kuitenkaan missään nimessä ole. Mitä tahansa voi tapahtua vielä sen jälkeen, kun olet painanut laukaisimesta. Jästikameroiden kanssa sillä ei ole niin kauheasti väliä. Ihan tavallisten kameroiden kannalta, sillä on kuitenkin väliä! Olen huomannut, että jotkut haluavat mielellään ottaa niitä niin kutsuttuja hauskoja valokuvia läheisistään jouluna. Mitä hauskaa siinä on, kun jouluannos menee suusta ohi poskeen tai kun kynttilä kaatuu? Ei kerta kaikkiaan mitään, joten miksi sellaisia hetkiä pitäisi ikuistaa?

Sitten on näitä, jotka haluavat ihan huomaamatta ja salaa ottaa kuviaan läheisistään saadakseen luonnollisemman ilmapiirin kuvalle. Kuva heilahtaa, kasvot venyvät ja ilmeet menevät vähän miten sattuu. Onko se kaunista ja luonnollisennäköistä? Epäilen. Usein heilahtaneet tilannekuvat juuri paljastavat surkeimman valokuvaajan – tuon, joka jouluisin aina kaivaa kallisarvoisen aarteensa esiin eikä niiden vähien tuntien aikana opi mitään sen käytöstä. Sieltä löytyy kyllä nappi, jolla estää heilahdus. Muutenkin on enemmän kuin huomaavaista kertoa muille ottavansa kuvan. Sokaiseva salama ei ole se paras vaihtoehto kertoa ja ylivalottuneista lopputuloksista puhumattakaan.

Tämä valokuvauksen aste on niin amatöörimaista kuin olla ja voi, ettei sitä voi suositella kenellekään, ikinä, milloinkaan. Jotkut pitävät sellaisia kuvia taiteellisina, mutta sitä se ei läheskään ole. Turhaa filmin kuluttamista vain.