Luukku 12

Tämän luukun teille tarjoilee koulun entinen opetusavustaja Aurelia Jackson.

Aurelia Jackson | Koulun entinen opetusavustaja
Aurelia ei voi rehellisesti sanoa olevansa jouluihminen. Joulu ärsyttää häntä kaikin puolin, sillä mitä järkeä on olla kuukauden ajan kiltti ja ihana muille, kun kuitenkin kaikki perseilee muun vuoden?

Aurelian jouluangsti

Ei itkeä saa, ei meluta saa, stalkkeri voi tulla ikkunan taa…

Joulu, yleensä lasten lempijuhla. Paljon lahjoja, paljon ruokaa ja jee elämä on ihanaa. Jippii! Joulu on alunperin pakanajuhla, silloin juhlistettiin keskitalven juhlaa, Yulea, auringon jumalan jälleensyntymän kunniaksi. Nykymuotonsa joulu on saanut kun kristinusko levisi maailmaan, pakanallisia perinteitä kitkettiin ja yhdistettiin kristillisiin perinteisiin.

Joulukuusen perinne on esimerkiksi tuoda taloihin onnea ja vehreyttä seuraavalle vuodelle. Alunperin joulukuusi ei välttämättä ollut edes kuusi, vain jokin kasvi mikä on ns. ”aina vihreä” Mitä kauemmin tämä aina vihreä kasvi saatiin pidettyä hengissä, sen parempi oli seuraavasta satovuodesta tulossa.  Havunoksat edustivat ikuista elämää, ja valon voittoa pimeydestä. Niiden katsottiin myös tarjoavan suojaa pahoilta voimilta, jotka olivat liikkeellä erityisesti vuoden pimeimpään aikaan.

Mistelinoksa, tuo romanttisen joulun tuoja. Hyvällä tuurilla voit pienessä humalassa löytää itsellesi kumppanin mistelinoksan alla, sillä he jotka päätyvät mistelinoksan alle yhtäaikaa, pitää suudella toisiaan. Muuten huono onni kohtaa heitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että epätoivoiset odottavat mistelin alla, että joku sattuisi siihen samaan aikaan.

Misteli näkyy myös muinaisnorjalaisessa mytologiassa. Kerrotaan, kun Odin-jumalan poika Balderin ennustettiin kuolevan, Balderin äiti Frigg (rakkauden jumalatar) meni kaikkien eläinten ja kasvien luo varmistaakseen valalla, että he eivät vahingottaisi poikaa. Frigg unohti kuitenkin puhua mistelille, minkä seurauksena Loki-jumala valmisti kasvista nuolen, jolla Balder surmattiin. Jumalat kykenivät herättämään Balderin kuolleista, jolloin iloinen äiti Frigg julisti mistelin rakkauden symboliksi. Hän vielä lupasi antaa suudelman jokaiselle mistelin alta kulkevalle.

Mutta, joulun suurin huijaus. Tiedätte varmasti. Joulupukki, lapsia huijataan jotta nämä osaisivat käyttäytyä. Totuus on, että lapset eivät osaa käyttäytyä, ja saavat silti lahjoja. Tosi hauskaa niille, jotka ovat oikeasti olleet kilttejä.

Tosiaan, joulupukkihan ei ole alunperin ollut sitä millaiseksi ihmiset nykyään kuvittelee. Jästien Coca-Cola mainokset ovat tehneet tehtävänsä, ja näin joulupukista on tullut pieni, pyöreä ja kiltti punanuttu.

Ennen tätä joulupukkia kuvattiin mm. pitkänä luisevana miehenä tai pelottavannäköisenä haltijahahmona. Joulupukki oli pukeutunut joko piispan kaapuun tai eläimen taljaan. Joulupukin esi-kristillinen esikuva on pyhä Nikolaus, joka tunnettiin aikoinaan hyväntekijänä ja erityisesti lasten auttajana. Babylonian aikaan taas  oli vallalla uskomus aurinkojumalan kaksoisroolista (Marduk-Baal) ja että se talvipäivänseisauksen aikaan saapuu maan päälle pukinhahmoisena, jolloin tälle piti antaa uhreja, jotta vastalahjaksi tältä sai siunausta, hedelmällisyyttä ja hyvää onnea. Mikäli taas uhrit jäivät antamatta, koituivat onnettomuudet ja huono onni ihmisten kohtaloksi. Tästä periytyy joulupukin tapa antaa kilteille lapsille lahjoja ja tuhmille risuja.

Tuhmille risuja, jeij! Tämän osaa myös keskieurooppalaisessa kansanperinteessä oleva Krampus. Krampus muistutti vuohipukkia sorkkineen ja sarvineen, ja sen kerrottiin tuoksuvan makeisilta ja leivoksilta hämätäkseen lapsia. Krampus keräsi tuhmat lapset säkkiin, raahanneen heidät alamaailmaan, sekä keitti että söi heidät. Kannattiko olla tuhma? Samaan aikaan Nikolaus jakoi lahjoja kilteille lapsille.

Ja oletteko ajatelleet, että jos joulupukki olisi edes totta ja olisitte nähneet hänet viime vuonna, ette todellakaan näe häntä tänä vuonna, sillä sellaisesta työpäivästä ei selviä kukaan.