Jästien yhteydenpito on kulkenut pitkän matkan ihmisten saapumisesta maapallolle nykyhetkeen, mutta nopeinta ja myös viestintää mullistavinta kehitys lienee ollut viimeisimmällä vuosisadalla. Ensimmäinen – ja toisaalta tietysti kaikkein tärkein – kehitys viestinnässä ja yhteydenpidossa oli kielen kehittyminen, mikä mahdollisti ylipäätään ajatusten, viestien ja muiden vastaavien vaihtamisen toisten ihmisten kanssa. Tätä seurasivat esimerkiksi luolamaalaukset sekä muunlaiset pikto- ja ideagrammit ja (huomattavasti myöhemmin) nykyisin tuntemamme kirjoitussysteemit. Yksi muinainen viestintäkeino olivat myös savumerkit. Savumerkkejä tehtiin sytyttämällä nuotio, ja siitä nousevan savun saattoi nähdä jopa satojen kilometrien päähän. Savumerkeillä lähetettävät viestit olivat kuitenkin yleensä melko yksinkertaisia. Niillä voitiin esimerkiksi viestiä vaarasta, kokoontumisesta tai muusta vastaavasta.
Postilaitoksen keksiminen, noin 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, mahdollisti kirjeiden lähettämisen. Lähettäjä pystyi kirjoittamaan kirjeen ja tämän jälkeen postinkantaja (tai kuriiri tai muu vastaava) toimitti sen perille vastaanottajalle. Aluksi tämä tapahtui tietysti jalkaisin, mikä oli erittäin hidasta, mutta kirjeiden toimittamisen nopeuskin on luonnollisesti kasvanut sitä myötä, kun jästit ovat keksineet nopeampia liikkumistapoja. Kävelemistä seurasi esimerkiksi hevosilla ratsastaminen. Jästit myös käyttivät yhdessä vaiheessa kyyhkysiä kirjeiden toimittamiseen, erittäin samaan tapaan kuin velhot ja noidat käyttävät pöllöjä vielä tänäkin päivänä. Kävelemistä ja hevosia seurasivat kuitenkin hevosvaunut ja sen jälkeen junat, autot ja muut vastaavat aina lentokoneisiin saakka. Postin kulkeminen on siis nopeutunut sen alkuajoista jo huomattavasti, mutta edelleenkin kirjeitä voi joutua odottelemaan useamman päivän, ja pitkien matkojen päästä mahdollisesti jopa viikkoja. Nykyään myöskään harvoin sama ihminen vie kirjettä suoraan lähettäjältä vastaanottajalle, vaan jästit ovat kehittäneet erilaisia keskuksia, joissa kirjeitä käsitellään ja kuljetetaan sitten isommissa lasteissa lähemmäs vastaanottajaa. Lopulta kuitenkin edelleen postinjakaja toimittaa kirjeen vastaanottajan postilaatikkoon.
Kirjeitä seurasivat myös erityisesti vesiliikenteessä käytössä olleet viestiliput sekä morsetus. Viestiliput olivat erivärisiä lippuja, joista jokainen vastasi yhtä aakkosten kirjainta tai numeroa tai toisinaan myös jotakin lyhyttä, vesiliikenteessä käytettävää viestiä (kuten esimerkiksi ”kyllä”, ”ei” tai ”mies yli laidan”). Liput voitiin vetää aluksen salkoon, kun haluttiin viestiä jotain. Morsetuksessa puolestaan jokaista kirjainta, numeroa ja välimerkkiä vastasi jokin sovittu sarja lyhyitä ja pitkiä signaaleja. Näitä signaaleja voitiin lähettää esimerkiksi käyttämällä sähköistä lennätintä. Sähköinen lennätin oli jatkoa optisille lennättimille (kuten juuri viestiliput ja savumerkit). Morsetusta voi vieläkin käyttää viestintään käyttämällä esimerkiksi jotakin valonlähdettä, ääntä tai sähköä. Melko harvat jästit kuitenkaan osaavat morseaakkosia, eikä morsetusta enää käytetä juurikaan. Lennättimet kuitenkin mahdollistivat viestien siirtämisen ilman, että alkuperäinen, fyysinen viesti täytyi siirtää paikasta toiseen.
Puhelimen keksiminen 1800-luvun lopussa oli varsin mullistava keksintö. Sen avulla jästit pystyivät suoraan puhumaan toisten jästien kanssa pitkienkin matkojen yli. Alkuperäinen puhelin oli melko alkeellinen, mutta kehitys on tullut nopeasti eteenpäin. Ensin puhelimet alkoivat yleistyä normaaleissa kotitalouksissa ns. lankapuhelimina, ja niitä seurasivat lopulta mukana kannettavat puhelimet eli matkapuhelimet. Ensimmäiset matkapuhelimet saattoivat painaa jopa useita kiloja, ja niitä kannettiin isoissa salkuissa, mutta nykyään pienimmät matkapuhelimet mahtuvat helposti kämmenelle ja painavat vain muutamia satoja grammoja. Aluksi matkapuhelimilla pystyi vain soittamaan, mutta 1980-luvulla keksittiin myös tekstiviestit eli lyhyet, kirjoitetut viestit, joita pystyttiin lähettämään matkapuhelimesta toiseen. Tekstiviestit olivat hyödyllisiä esimerkiksi silloin, jos jästi oli jossain, missä ei voinut puhua puhelimessa. Tekstiviestit saavuttivat valtavan suosion kuitenkin etenkin nuorison keskuudessa.
Internetin eli eräänlaisen valtavan, toisiinsa kytkettyjen tietoverkkojen systeemin, jästit keksivät 1960-luvulla Yhdysvalloissa, mutta se yleistyi vasta 1980-luvulla korkeakouluissa sekä yrityksissä ja 1990-luvulla kotitalouksissa. Internet mahdollistaa kaikki jästien nykyään suosituimmat ja luultavasti myös nopeimmat yhteydenpitokeinot, kuten sähköpostin. 2000-luvulla kuvaan astuivat myös sosiaalinen media, kuten esimerkiksi Facebook, ja matkapuhelimet kehittyivät älypuhelimiksi, joissa oli internetyhteys, jonka avulla niillä pystyy puheluiden soittamisen ja tekstiviestien lähettämisen lisäksi myös käyttämään erilaisia pikaviestinpalveluita. Monet pikaviestinpalvelut, kuten esimerkiksi Whatsapp ja Facebook Messenger, toimivat kuten tekstiviestitkin, mutta niissä ei ole merkkirajoituksia ja viestit kulkevat puhelinverkkojen sijaan internetverkon kautta. Samaan aikaan yleistyivät myös taulutietokoneet, jotka ovat älypuhelinten tapaan helpommin mukana kannettavia, pieniä tietokoneita.
Nykyään jästit pystyvätkin siis internetin avulla kommunikoimaan toistensa kanssa erittäin nopeasti ja helposti. Tietokoneiden lisäksi älypuhelimet ovat arkipäivää, ja joillekin jopa käytetympiä kuin perinteiset tietokoneet. Älypuhelin kulkee taskussa, ja sillä voi koska tahansa soittaa tai lähettää viestin toiselle jästille. Viesti on perillä sekunneissa, ja puhelun yhdistymistäkään ei tarvitse odottaa montaa sekuntia. Tekstipohjainen yhteydenpito (kuten sosiaalinen media, pikaviestimet, tekstiviestit ja sähköposti) ovat erittäin suosittuja, mutta internet on helpottanut myös puhutun viestin siirtämistä: nykyään jästit pystyvät esimerkiksi Skype-sovelluksen avulla puhumaan videopuheluita, jolloin keskustelukumppanin voi paitsi kuulla myös nähdä reaaliajassa kameran avulla. Videopuheluita voi puhua niin tietokoneella kuin useimmilla älypuhelimilla ja tableteillakin.
Aikojen saatossa jästien yhteydenpito on siis tullut melkoisin harppauksin eteenpäin. Ohi ovat ne ajat, jolloin jästien piti odottaa jopa viikkokausia kirjeiden kulkemista saadakseen viestinsä perille (ja vielä mahdollisesti vastauksenkin siihen). Aluksi tärkein kehitys yhteydenpidossa lieni se, että alkuperäistä viestiä ei enää tarvinnut fyysisesti siirtää pisteestä A pisteeseen B. Tämä nopeutti viestien siirtämistä huomattavasti, mutta vasta sähkön avulla toimivat laitteet ja järjestelmät, kuten puhelin ja internet, todella räjäyttivät pankin. Nykyään jästit puhuvatkin reaaliaikaisesta yhteydenpidosta, kun viestit voivat siirtyä maailman yhdeltä laidalta toiselle silmänräpäyksessä. Yhteydenpitotapojen muuttuminen on muuttanut myös yhteydenpidon luonnetta: sosiaalisen median mukana on yleistynyt perinteisen yksi-yhdelle -viestinnän lisäksi myös yksi-monelle -tyylinen viestintä, jollaista esimerkiksi sellaiset sosiaaliset mediat kuin Facebook ja Twitter edustavat. Myös useimmissa pikaviestipalveluissa, kuten Whatsappissa, voidaan muodostaa ryhmiä, joissa voi olla mukana jopa satoja ihmisiä. Tällöin yksi viesti voi saavuttaa hetkessä valtavan joukon muita jästejä.
Anthony Underwood, Luihuinen
Artikkeli on muokattu kirjoittajan aikaisemmin kirjoittamasta jästitiedon esseestä.
Lähteet:
- Atlassian. Communication Through the Ages. Atlassian. Viitattu 12.5.2016. https://www.atlassian.com/communication-through-the-ages-infographic
- Lambert, T. (2016). The History of Communication Through the Ages. A World History Encyclopedia. Viitattu 12.5.2016. http://www.localhistories.org/communications.html
- Ribeiro, R. (2012). A History of Communication Through the Ages [Infographic]. BizTech. Viitattu 12.5.2016. http://www.biztechmagazine.com/article/2012/05/history-communication-through-ages-infographic