Tämän luukun teille tarjoaa Amalie Morgenstern Korpinkynnestä!
Amalie Morgenstern | Korpinkynsi | 5. luokka
Joidenkin mielestä hieman omituinen, riimuista ja historiasta kiinnostunut musiikin ihmelapsi, jonka perhe kasvattaa siivekkäitä ratsuja. Viihtyy turhankin hyvin hyllyillä.
Muka jouluinen tarina kirjaston yöstä
Tämä on kertomus eräästä jouluisesta yöstä, joka tapahtui kauan sitten Tylypahka AM:in kirjastossa. Tätä tarinaa et varmasti ole aikaisemmin kuullut. Tarina alkoi nuoresta oppilaasta, uskoakseni korpinkynnessä hän oli. Hän oli käyttänyt koko päivän kirjaston koristamiseen nätiksi joulua varten (tällä kertaa hänellä oli jopa kirjastonhoitajan lupa, jota hän ei ollut edellisenä vuonna muistanut pyytää). Kirjaston koristelemisen jälkeen tuo korpinkynsi vetäytyi löytötavarahyllylle odottelemaan, josko hänen kaverinsa kävisivät hänet hakemassa. Ei hän tahtonut yksinkään lähteä koulun käytäville eksymään, sillä hänen suuntavaistonsa oli täysin onneton. Jossain vaiheessa korpinkynsi oli nukahtanut, hänen onnekseen kirjaston löytötavarahyllyllä oli sinä päivänä jonkun rohkelikon tyyny (vaikka korpinkynsi ei tienytkään, kuinka joku rohkelikko oli kirjastoon eksynyt, tyynyn kanssa). Kirjastonhoitaja ei ollut poistuessaan käskenyt korpinkynttä poistumaan, vaikka olisikin tuon sattunut huomaamaan, sillä herätessään yöllä outoihin ääniin oli hän sielä yhä. Hetken kuunneltuaan tiesi hän, että äänet tulivat suunnilleen runo-osastolta. Tai ehkä elämänkertojen luota?
Hetken asiaa pohdittuaan, päätti korpinkynsi lähteä selvittämään äänen lähdettä. Eihän kirjastossa tuohon aikaa olisi pitänyt enää ketään olla (sillä korpinkynsi ei tainnut laskea itseään keneksikään, hänetkin aina unohdettiinkin). Ensimmäisellä vilkaisullaan korpinkynsi ei nähnyt ketään ja luuli paikalla olleen karanneen jonnekin jo. Mutta ennen kuin hän ehti toteuttaa aiettaan lähteä etsimään minne tuo joku oli lähtenyt, huomasi hän, että tuo joku oli ilmeisesti sittenkin vielä paikalla. Eräs kirja nimittäin oli vain puoliksi hyllyllä ja kaiken järjen mukaan kirjan olisi pitänyt pudota, jos joku ei pitäisi siitä kiinni. Ja hetken tarkan katselun jälkeen alkoikin pimeydestä erottumaan olento, jollaista korpinkynsi ei ollut nähnyt. Melkein korpinkynsi alkoi nauramaan, kun huomasi tuon olennon pukeutuneen tonttulakkiin. Ainoastaan tonttulakkiin. Olento katsoi korpinkynttä, selvästi tuo ihmetteli lapsen kykyä nähdä. Mutta nopeasti olento pääsi ylitse yllätyksestään ja otti kirjan, jota oli hyllyllä puoliksi pitelemässä pois hyllystä kokonaan ja ojensi kirjan korpinkynnelle, joka otti sen vastaan. “Hyvää joulua!” olento sanoi lapselle, kadoten sitten jollakin tavoin.
Tämän jälkeen korpinkynsi palasi nukkumaan. Aamulla hän kuvitteli nähneensä vain unta, kunnes löysi viereltään olennon antaman kirjan. Joka ei kirjastonhoitajan mukaan edes kirjaston kokoelmaan kuulunut.
