Tämän luukun tarjoaa Luihulehti!

Viime hetken vinkit tanssiaisparin hankkimiseen

Joulutanssiaiset lähestyvät kovaa vauhtia, mutta sinulla ei ole vielä paria, jonka kanssa pyörähdellä tanssilattialla? Ei hätää, sillä Luihulehti auttaa! Kysyimme neuvoa koulumme pariutumiskykyisimmiltä yksilöiltä koulun eri tuvista*, ja tässä seuraavat heidän vinkkinsä kiperään joulutanssiaispulmaan!

*Jouduimme käyttämään kahta Luihuista, koska tiettävästi kukaan Rohkelikko ei ole onnistunut saamaan itselleen tanssiaisparia.

Mona Ashford

Anthony: Sinulla tiettävästi on jo pari joulutanssiaisiin, oliko sen hankkiminen vaikeaa?
Mona: Ei tietenkään! Poikaystävältä olisi törkeää sanoa ei.
Anthony: Pyydettiinkö sinua tanssiaisiin siis? Vai pyysitkö itse?
Mona: *pieni hiljaisuus* Eikös se ole itsestäänselvyys, että pariskunta menee tansseihin yhdessä?
Anthony: Eli sinulla siis ei varsinaisesti ole vielä paria…?
Mona: Totta kai on. Älä kysele typeriä, Underwood!
Anthony: No jos, ette ole varsinaisesti SOPINEET, että menette yhdessä…
Mona: Sehän kuuluu seurustelevan parin…. luontaisetuihin! ¨
Anthony: …no minusta kyllä ei pitäisi olettaa mitään, mutta hyvä on, mennään seuraavaan kysymykseen… Mitä vinkkejä sinulla olisi oppilaille, joilla ei vielä ole paria tanssiaisiin?
Mona: Ole rohkea ja luota itseesi! Se, että näytät sairaalta ja söpöltä on plussaa.
Anthony: …ahaa… ..okei… No… kiitos vinkeistä
Mona: Ilo olla avuksi!

Nagi Blackthorn

Anthony: Sinulla kuuleman mukaan on jo pari tämän vuoden joulutanssiaisiin. Oliko sen hankkiminen vaikeaa?
Nagi: Ei, vaan yleensä tämä menee niin, että saan parin aika vähällä vaivalla. Tällä kertaa minun ei tarvinnut edes kysyä itse.
Anthony: Ahaa, eli sinua siis pyydettiin tanssiaisiin?
Nagi: Niin.
Anthony: Miten sinua pyydettiin?
Nagi: Tanssiaisten harjoituksissa, koska satuin olemaan silloin Melodyn tanssipari. Se oli aika luonteva tilanne.
Anthony: Millaiseen tanssiaiskutsuun on mielestäsi helppo vastata myöntävästi?
Nagi: Sellaiseen varmaan, jossa kutsuja ei ole liian vakavissaan tanssiaisista. Sellainen rentous tietää yleensä hauskoja tanssiaisia ilman suurempaa draamaa, mikä on mielestäni ihan mukavaa. Huispauskentällä on jo riittävästi draamaa vuoden aikana. *hymyilee valloittavasti*
Anthony: ….aivan… *selvittää kurkkuaan* Moni on vielä ilman tanssiaisparia, mitä vinkkejä antaisit heille?
Nagi: *kohauttaa olkiaan* Ainakin sen, että tansseihin voi hyvin mennä ilmankin paria, jos siltä tuntuu. Turha ottaa paineita, jos tuntuu, ettei paria löydy. Mutta jos haluaa parin, niin ei varmaan ainakaan kannata jäädä odottamaan, vaan yrittää kysellä kavereiden kautta, ketkä ovat vielä vapaana. Tuntuu, että yleensä tästä tehdään liian vaikeaa sillä, ettei uskalleta kysyä. *hymyilee hiukan*
Anthony: Aivan. Mitään vinkkejä, miten esittää pyyntönsä, jotta saa varmasti myöntävän vastauksen? Sinulle tuskin on kovin monesti sanottu ei.
Nagi: No….. olen valitettavasti joutunut sanomaan itse enemmän ei. *miettii hetken* En usko, että varmaa myöntävää vastausta voi saada, joten jätän mieluummin neuvomisen tässä asiassa. Myöntävä vastaus riippuu enemmän kysyttävästä kuin kysymyksestä, joten jos haluaisin tanssiparin, tutustuisin häneen etukäteen ja tekisin vaikutuksen…. mutta sellainen on vähän myöhäistä tässä vaiheessa. Mutta tietysti kannattaa olla oma itsensä ja kokeilla onneaan, koska joskus voi käydä tuuri.
Anthony: Niin, eihän sitä koskaan tiedä Kiitos kuitenkin!
Nagi: Kiitos itsellesi ja onnea yritykseen kaikille, jotka vielä tässä vaiheessa haluavat tanssiparin!

Atlas Ironwood

Anthony: Voinko kysyä muutaman kysymyksen?
Atlas: *vilkaisee Alicea aavistuksen kysyvästi, mutta kohauttaa olkiaan* Kyllä kai.
Anthony: Tämä tulee Luihulehden tanssiaisnumeroon
Altas: …..jaa. *näyttää vähän epäilevältä* Mitä meinasit kysyä?
Anthony: Haastattelen niitä, joilla on jo pari tanssiaisiin. Joten… Sinulla tiettävästi siis on jo pari tanssiaisiin. Oliko parin hankkiminen tänä vuonna vaikeaa?
Altas: *katsoo Alicea pitkään* …..eikö sinun pitäisi tietää se muutenkin?
Anthony: Tämä on haastattelu, en voi haastatella itseäni
Atlas: ….ai…. ai jaa, okei. Ei…. ei se hirveän vaikeaa ollut…. kai? Ainakaan jos vertaa viime vuoteen!
Anthony: Puhutaan nyt vain tästä vuodesta. Pyysitkö pariasi itse vai pyydettiinkö sinua?
Atlas: *tuntee olonsa vähän tyhmäksi, kun se kyseinen pari kyselee tällaisiä* Pyysin itse…. muistaakseni?
Anthony: …no et kyllä oikeastaan *huomauttaa*
Atlas: En vai? *miettii, onko unohtanut, miten tässä kävi*
Anthony: Miten pyysit pariasi tanssiaisiin? *lukee suoraan muistiinpanoistaan*
Atlas: …..no jos en oikeastaan pyytänyt, niin miten voit kysyä, että miten?
Anthony: Eli et pyytänyt *kirjoittaa lehtiöönsä*
Atlas: Ei kun mielestäni pyysin!
Anthony: No miten mielestäsi pyysit pariasi sitten?
Atlas: Mutta se oli jo joskus lokakuussa, ei sellaista voi muistaa!
Anthony: Eli et mitenkään kovin mieleenpainuvasti *kirjoittaa taas lehtiöönsä ja huokaisee* Mennään seuraavaan kysymykseen. Jos sinua pyydettäisin tanssiaisiin, niin millaiseen pyyntöön olisi mielestäsi helppo vastata myöntävästi?
Atlas: Ööö…. no varmaan sellaiseen, mikä tulee sinulta.
Anthony: …ei kuulosta kovin yleistettävissä olevalta vinkiltä. Mitä vinkkejä sinulla olisi heille, jotka ovat vielä ilman tanssiaisparia?
Atlas: No….. ainakin se, että jos he seurustelevat, niin kannattaa varmaan mennä tyttö- tai poikaystävänsä kanssa tansseihin eikä jonkun muun?
Anthony: …en usko, että tuo auttaa kovin montaa. Voisitko edes yrittää? Kymmenet oppilastoverisi odottavat malttamattomina vinkkejäsi
Atlas: No en oikein usko, että minun vinkkejäni, mutta…. *miettii ja muistaa Hestian ja silmät kirkastuvat* Ainakin olen joskus saanut sellaisen neuvon, että tanssiparin kysyminen on yksinkertaista, koska….. siihen tarvitaan vain kolme sanaa: ”Tulisitko kanssani tanssiaisiin?” Ja kuulemma paikka, jossa kysyy, on tärkeä.
Anthony: Millainen paikka sitten on hyvä?
Atlas: Ilmeisesti….. ei ainakaan luutakomero. *yrittää miettiä, mitä Hestia tästä aiheesta sanoi*
Anthony: Et taida nyt ottaa tätä ihan tosissasi
Atlas: Otan!
Anthony: Menen kysymään Alfredilta, ehkä hänellä on parempia neuvoja
Atlas: Kyllä, se on varmasti järkevää. Queensburylla on aina hyviä ja fiksuja ideoita.

Alfred Queensbury

Anthony: Sinulla kuulemma on pari tämän vuoden tanssiaisiin. Oliko sen saaminen vaikeaa?
Alfred: Ei oikeastaan – olin ajatellut mennä ystävieni kanssa, mutta olin iloisesti yllättynyt, kun sainkin parin!
Anthony: Pyysitkö sinä pariasi vai pyydettiinkö sinua?
Alfred: Parini pyysi minua.
Anthony: Miksi kukaan täällä ei pyydä nykyään itse parejaan? *jupinaa* No, siinä tapauksessa, millaiseen tanssiaiskutsuun olisi mielestäsi helppo vastata myöntävästi?
Alfred: Hmm, luulenpa että millaiseen tahansa ystävällisesti esitettyyn, jos minulla ei vain ole syytä kieltäytyä – syytä kuten se, että minulla on jo pari.
Anthony: No, se onkin melko pätevä syy kieltäytyä, mutta on niitä kyllä muitakin. …ei sillä, että minulla olisi kokemusta. *selvittää kurkkuaan* Olisiko sinulla vielä jotain vinkkejä niille, jotka ovat vielä ilman tanssiaisparia?
Alfred: Ei kannata stressata parin etsimisestä! Tanssiaisissa on varmasti mukavaa ilman pariakin, ja tanssiseuraa todennäköisesti löytyy silti!
Anthony: No niin, siinä oli varmasti oikein hyvä vinkki kaikille lukijoille! Kiitos paljon haastattelusta!
Alfred: Kiitos itsellesi!

Siinä olivat siis koulumme valioyksilöiden vinkit tanssiaisparin hankintaan! Tiivistettynä voitaneen siis sanoa, että ole rohkea, ole sairas äläkä tee sitä luutakomerossa! Näillä vinkeillä varmasti jopa Sinäkin* voit saada itsellesi tanssiaisparin! Tai vaihtoehtoisesti vain jäädä paritta, kuten myös suositeltiin! Nämä hurmurit tuskin ovat itse sellaista kokeilleet eivätkä siten tiedä, mistä puhuvat, mutta muistakaa, että tanssiaisten tarjoilusta ja pukuloistosta pääsee nauttimaan siis myös ilman paria!

*Paitsi jos olet Rohkelikko.